30. heinäkuuta 2013

Minikarjalanpiirakat á la Taikakaulin



Nyt tässä bloggailussa seuraa minipaussi, sillä elokuun ekana torstaina on suunta kohti Lontoota äidin ja siskosen kanssa. Mut ennen reissua vielä nää herkkupiirakat!

Kun muut perheenjäsenet lähtevät länsirannikolle pikkusiskoni kummiperheen luo, mitä mä teen? Tällä kertaa en lähtenyt mukaan, mut en myöskään pistäny bileitä pystyyn - varmaan aika yllättävää ;-) Mun suurena suunnitelmana oli tehdä nokkoskeittoa, mutta tähän aikaan vuodesta ne lehdet alkavat olemaan jo liian isoja ja sisältävät turhan paljon nitraattia. Toki niitä pieniäkin lehtiä on, mutta niitä saisi metsästää kyllä nälkäkuolemaan asti.

Seuraavaksi mieleen juolahti karjalanpiirakat, ja pikaisen ainestsekkauksen jälkeen porisikin riisipuuro liedellä. Tää resepti on ihan alun perin vuoden 2007 about helmi-maaliskuun Keski-Uusimaa -sanomalehdestä. Mä ja mun se jo tuhat kertaa mainittu paras ystäväni tehtiin näitä silloin 12-vuotiaina, ja mulla tää resepti onkin tallessa ystäväni käsinkirjoittamana versiona. Vitsit sillä oli (...ja on edelleen) ihan sika hyvä käsiala, kattokaa vaikka julkaisun lopusta!

Jälleen muuntelin reseptiä pikkusen. Vaihdoin ruis- ja vehnäjauhojen ainesmäärät toisin päin, sillä en halunnut niin rukiisia yksilöitä. Voit siis halutessasi kiepauttaa jauhojen määrät toiste päin - toimii loistavasti niinkin! (Edit 6.2.2016: eli kyseessä jauhomäärien päikseenvaihtamisen takia oikeasti siis riisipiirakat.) Meillä oli kaapissa vain laktoositonta kevytmaitojuomaa, ja koska en tuota kallista maitoa viitsinyt "tuhlata" puuroon kokonaista litraa, tein puolen litran puuron. Muuttelin ja lisäilin hieman myöskin puuron aineksia. Jos haluat vähän enemmän kuin 17 pikkupiirakkaa, kannattaa kaikki reseptin ainekset ainakin kaksinkertaistaa!

Oikeesti karjalanpiirakat kuuluis muuten paistaa 300°C uunissa, mut meidän nykyteknologisen uunin maksimilämpö on 250°C. Jos siis uunisi nupit kääntyvät kolmeensataan, kandee ne siinä lämmössä paistella!

Pulikka = piirakoiden ajelemiseen tarkoitettu kaulin


Tarvitset (17 kpl, pikkunen satsi)

täytteeseen aka puuroon:
5 dl maitoa (mulla laktoositon kevyt maitojuoma)
1 dl puuroriisiä
1 tl suolaa
1/2 dl vettä
nokare voita

kuoriin:
1 dl vettä
1,5 tl suolaa
1 dl vehnäjauhoja
1,5 dl ruisjauhoja

upotusliemi:
1 osa maitoa (mulla 1 dl)
...ja saman verran voita sulana (eli 1 dl)

munavoihin:
keitettyjä kananmunia
voita


1. Puuro: Mittaa maito paksupohjaiseen, mielellään pinnoitettuun kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää joukkoon puuroriisit. Keittele keskiteholla samalla sekoittaen, mikäli et halua polttaa mössöä pohjaan. Lisää suola. Kun riisinjyvät ovat imeneet melkein kaikki nesteet (maidon), lisää vesi. Sekoittele ja anna veden imeytyä. Lisää nokare voita. Tarkista suolatilanne sekä riisin kypsyys - jos ovat kohdillaan, laita kattilalle kansi ja nosta liedeltä jäähtymään.


2. Kuoret: Mittaa vesi ja suola kulhoon. Lisää jauhot samalla sekoittaen. Jatka mössäämistä kädellä, kun lastalla ei enää onnistu. Mikäli taikina on todella löysää, lisää jauhoja. Taikinasta ei kannata tehdä kuitenkaan ihan kivikovaa.
3. Pyörittele ja muotoile taikinasta pötkylä ja pulikoi (=ajele pulikalla) soikioksi lätyksi. Laita täytettä aka puuroa keskellä tasaiseksi kerrokseksi ja rypytä.



4. Paista piirakoita 250°C noin 15 minuuttia tai kunnes ovat nätisti vähän ruskistuneet.
5. Piirakoiden paistumisen aikana sulata upotusliemen voi. Sekoita sekaan maito. Tämä kannattaa tehdä laakealle tai syvälle lautaselle, sillä piirakan uittaminen onnistuu sellaisella helpommin. Upota juuri uunista otetut piirakat haarukan avulla voi-maitoon.
6. Munavoi: Riko haarukalla keitettyjen ja kuorittujen kananmunien rakenne lautasella. Lisää haluamasi verran voita sekaan ja sekoita.



behind the scenes

Peeäs Oon aina tosi epäitsevarma paistellessani juttuja uunissa, ja usein hälyytän äidin paikalle sanomaan analyysinsä kypsyydestä. Nyt kun äiti ei ollut kotona, lähetin Whatsappissa kuvan uunissa paistuvista ehkä-kohta-valmiista piirakoista mun parhaalle ystävälle, joka totes niiden olevan valmiita - mun mielestä nykyteknologia on just huippu ;-)


©2013 • Taikakaulin

29. heinäkuuta 2013

Bagarstugan Café & Vin - Mariehamn, Åland




Moikka moi kaikki te ihanat! Tässä tulee nyt sitten se vika postaus saaristoreissusta - oon miettinyt, että jonkin koosteen tosin voisi vielä tehdä, mut saa nähdä. Eilen tajusin, kuinka vähän lomaa on enää jäljellä ja kuinka hitsin nopeasti koko kesä on mennyt. Reilu viikko lomaa jäljellä, ja siihen ehtii mahtua kaikenlaista kivaa ohjelmaa vielä ennen paluuta pultsaan ja ah-niin-ihanien abikurssien pariin.

Ette voi muuten uskoa, millainen hirveä ikävä mulla ihan oikeesti onkaan tonne saaristoon! Kattelen kuvia ja melkeinpä nyyhkytän, se oli niin mahtava paikka. Pihlis, millon uusiks...!?

Jäätiin Maarianhaminaan jumittamaan yöksi ja sitä seuranneeksi päiväksi, meinaan meijän vanhempien piti lähettää matkustusluvat laivamatkaa varten. Mut sehän ei mitään haitannut, vietettiin reissun vikaa päivää todellakin rentoillen ja Maarianhaminassa pörräten.

Älkää jääkö koskaan missään kaupungissa pyörimään ihan ydinkeskustaan tai kävelykadulle, sillä niillä pikkusemmilla sivukaduilla on usein paljon ihanempia ja idyllisempiä paikkoja niiden superärsyttävien ketjuravintoloiden ja putiikkien sijaan. Meidän piipahdus ihanaiseen Bagarstugan Café & Vin -kaffilaan venähti kolmituntiseksi, mutta silloin kun seura on parasta ja kahvila ihana, ei sillä kellolla oo mitään väliä. 


Meijän piti alun perin mennä syömään vain Ahvenanmaan pannukakut, ja tilattiinkin ne ekana... Lisää kriittisiä pannukakkufiilinkejä on muuten tässä postauksessa!



...Mut kuinkas sitten kävikään...? Juurruttiin sinne kahvilan ihanan peräkammarin pöytään ja tilattiin nachosalaatti puokkiin. Voin sanoa, että tää nachosalaatti oli hyvin, hyvin, hyvin kaukana Mäkkärin vastaavasta. Tää Bagarstuganin versio oli tosi ihana kaikkine kukkakaaleineen ja keltaporkkanoineen!




Meidän tohon salaattiin kuului teet, joten kiikutimme kassan kautta teen kaveriksi vielä ihanat, tuoreet pullat. Ne teet olivat muuten ihan uskomattoman ihania, eivät olleet kuulkaas mitään pussiteitä!




tietty syötiin...                              ...mut myös tukkailtiin! 

Ekonomiegatan 2
22100 Mariehamn, Finland

Osa postauksen kuvista © Pihlis

 ©2013 • Taikakaulin

26. heinäkuuta 2013

Mehevä raparperi-rahkapiirakka


Hejsan! Tänään - tai no nythän se on jo eilen - ajelin äidin ja iskän kanssa tonne idän suuntaan mun kummiperheelle. Ajoin mun ekan vähän pidemmän matkan, nimittäin koko menomatkan eli kolmesataa kilsaa. Sen verran ajattelin ajamista referoida, että ajaminen on kivaa ja moottoritietkin jees. Mutta leveäkaistaisella, keskikaiteettomalla, rekallisella tiellä ajaminen oli hirveätä - ainakin kun molemmat vanhemmat kilpaa antoivat ei-niin-loistavia neuvoja. Yritä siinä sitten pysyä r a u h a l l i s e n a . . .

Tein mukaan tämän raparperipiirakan, jonkalaista olin meidän kylän kesäteattein back stagella mussuttanut. Mun mielestä se piirakka siellä kesäteatterilla oli ihan syntisen hyvää, ja aloin metsästää netistä vastaavia reseptejä. Tämä Maku-lehden nettisivuilta löytämäni resepti vastasi melko hyvin ainesten ja taikinatyyppien kuin myös ulkonäön perusteella sitä maistamaani herkkua. Niinpä kävin nappaamassa tuolta pihamaalta raparperinvarsia ja paistelin tän loppujen lopuksi tosi simppelin mutta todellakin ihanan mehevän piirakan!


Tarvitset:
250g voita
8 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl ruokasoodaa
2 tl vaniljasokeria

pohjataikina:
2 dl piimää
1 kananmuna

muruseos:
1/2 dl kaurahiutaleita

täyte:
12 dl raparperipaloja
200g kermaviiliä
250g maitorahkaa
2 dl sokeria
3 tl vaniljasokeria

1. Sulata voi. Sekoita vehnäjauhot, sokeri, leivinjauhe, ruokasooda sekä vaniljasokeri keskenään sekaisin. Lisää voisula ja nypi murumaiseksi massaksi. Ota 1/4 murumassasta erikseen toiseen kulhoon.


2. Lisää pohjamassaan (siis kulhoon, jossa 3/4 murumassasta) piimä ja kananmuna. Sekoita tasaiseksi ja kaada leivinpaperoidulle uunipannulle (eli syvä uunipelti, 35 x 42cm).
3. Ripottele raparperipalat taikinan päälle.


4. Sekoita kermaviili, maitorahka, sokeri sekä vaniljasokeri keskenään ja kaada raparperien päälle. Levitä.


5. Ota se 1/4 murumassasta, jonka laitoit kohdassa 1. sivuun. Lisää siihen 1/2 dl kaurahiutaleita ja nypi ne massan sekaan. Ripottele muruseos raparpereiden ja täytteen päälle. Paista koko hoitoa 175°C uunissa noin 45 minuuttia (minulla 47 min) ja peitä tarvittaessa foliolla palamisen estämiseksi.




Peeäs Tänään oli meidän postilaatikkoomme tipahtanut mun ajokortti sekä ylppäreitä ajatellen englanninkielinen versio kirjasta Eat Pray Love, jota oonkin viimesen viikon ihan kuumeisesti venannut!

Peepeeäs VIHAAN AJOKORTIN TAI PASSIN KUVAA, KUN SIINÄ EI SAA HYMYILLÄ!

©2013 • Taikakaulin

23. heinäkuuta 2013

Ruisburgeri halloumilla


Hej på er alla! Kesä on hujahtanut ihan hurjaa vauhtia, ja koulun alkuun mulla on päivän reilu kaksi viikkoa. Parin kuukauden päässä häämöttäviin ylioppilaskirjoituksiin aloin lukea jo toukokuussa, en mitenkään hulluna, mutta silti. Heinäkuun alun pyöräreissua lukuun ottamatta oon lukenutkin tosi armottomasti, ja kirjoista on jäljellä jo alle puolet - tavoitteena on saada luettua kaikki kirjat kertaalleen ennen koulun alkua. Tavallaan toivon ajan hidastuvan ja joskus jopa pysähtyvän, mutta huomaan haikailevani jo ensi kesästä: silloin ovat ylppärit ja yliopiston pääsykokeet ohi, saan tietää mihin pääsin vai pääsinkö ollenkaan jatko-opiskelemaan. Mä oon kaveripiirissä tunnettu ihan hullusta stressaamisesta, joten sekin on ylppäreiden osalta ohi vuoden päästä. Oon ehkä vähän hullu, mut kattelin jo vuokra-asuntoja Tampereelta, jonne toivon pääseväni opiskelemaan kasvatustieteitä.

Mutta nyt jos palattaisiin aiheeseen, nimittäin ruisburgereihin! Tän burgerin tarina menee niin, että löysin jääkaapista puoli kiloa paistijauhelihaa sekä avaamattoman halloumipaketin. Äidin hyväksynnän jälkeen ryhdyin pikaisesti tuumasta tosi toimeen, ja siinäpä sitten paistelinkin toisella pannulla piffejä, toisella halloumisiivuja. 

Äiti ja iskä pitivät näistä, ja kyllä nää munkin mielestä olivat hyviä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että burgeri on burgeri vain silloin, kun siinä on ne vehnäpullahöttösämpylät ruisleipien sijaan. Any case, kannattaa kokeilla!


Tarvitset jauhelihapihveihin:
500g paistijauhelihaa
pikku nippu ruohosipulia
2 valkosipulinkynttä
1,25 tl suolaa
ruokaöljyä
Kippari-savujuustoa (Valio)

muuta:
halloumia
sitruunamehua
ruisleipiä (tässä: Vaasan Jälkiuuni)
sinappi-kurkkusalaattia (Felix)
majoneesia
tomaatteja (tässä: kirsikkaluumutomaatteja
ketsuppia
basilikaa


1. Jauhelihapihvit: Pilko hakkelukseksi ruohosipulit ja valkosipulinkynnet. Laita kulhoon jauheliha, sipulisilput sekä suola. Mössää kädellä sekaisin. Muotoile massasta pihvejä (ei mitään himopaksuja, sillä eivät kypsy tasaisesti). Laita paistinpannu lämpenemään ja lorauta tilkka ruokaöljyä. Paista pihvit: käännä useaan kertaan ympäri, jotta eivät jää raa'aksi. Voit tarkistaa kypsyyden halkaisemalla pihveistä paksuimman. Kun pihvit ovat lähes kypsiä, voit halutessasi laittaa niiden päälle Kippari-juustosiivun sulamaan.


2. Pihvien paiston loppuvaiheessa laita toiselle pannulle siivutetut halloumit. Paista kummaltakin puolelta nätin ruskeaksi.


3. Kokoa burgeri: Kostuta molemmat ruisleivänpuolikkaat sitruunamehulla. Levitä alapuoliskolle sinappi-kurkkusalaattia sekä majoneesia. Lado siivutetut kirsikkatomaatit myös. Nosta pihvi purilaiselle,  lisää halutessasi lisää juustoa. Töräytä ketsuppia ja asettele halloumit pihvin päälle. Sitten vielä rehut perään: salaatinlehti sekä basilika väliin, niin ei muuta kuin burgerin kansi päälle ja syömään!

©2013 • Taikakaulin

22. heinäkuuta 2013

Viking Line Gabriella: Viking Buffet


Vielä olis tämän jälkeen yksi postaus saaristosta, sit on loppu nää! En voi vieläkään olla hehkuttamatta meidän ihan huippua reissua, ja suosittelenkin tällaista saaristopyöräreissua ihan kaikille! Voi että, kun voikin olla ikävä tuota saaristoa...! En kauheasti huijaa sanoessani tämän reissun olleen yksi kesän parhaista. ❤

Menomatka Helsingistä Turkuun hoideltiin pikajunalla, mutta paluumatkalle Maarianhaminasta Helsinkiin otettiin kansipaikat Viking Lineen. Viikkari on kyllä halvempi kuin Silja, mutta todellisuudessa Viking Line oli myös ainoa vaihtoehtomme päästä kotiin: Silja Line ei suostu ottamaan kyytiin alaikäistä, vaikka messissä olisikin toinen jo 18 vuotta täyttänyt tai vaikka mukana olisi vanhempien allekirjoittama matkustuslupa. 

Säädettyämme varmaan viisi kertaa puolen tunnin sessiot Viikkarin toimistossa Maarianhaminassa otimme kansipaikat paattiin. Emme siis ottaneet hyttiä, sillä se olis maksanut sikana lisää. Yhden henkilön kansipaikka plus pyöräpaikka maksoivat yhteensä 58 euroa, joten päätettiin sitten nukkua vaikka vessassa, jos muualla ei olis ollut siihen mahdollisuutta.


Mentiin neljän jälkeen "nukkumaan" rauhalliselle ysikannelle, niin kuin tosta alla olevasta kuvasta näättekin. Mä sain nukuttua makuupussissani vähän enemmän kuin toi toinen omassaan, mutta silti munkin unisaldo hipoi vain muutamaa tuntia.



Oltiin päätetty, että syötäis aamupalaksi retkeilijätyyliin jotain pikapuuroa, mut syöksyttiin nälkäisinä ihan yksimielisesti Viking Buffettiin. Vaikka muuten Viking Line oli musta ihan hirveä Silja Lineen verrattuna, oli aamupalabuffet melkoisen hyvä! Mulle myytiin aamupala vielä nuorison (12-17v.) hinnalla, eikä kuusi euroa todellakaan ollut paljon. Kyllä tällä jaksoi seitkyt kilsaa kotiin polkea!


©2013 • Taikakaulin

20. heinäkuuta 2013

Ruokavinksut reppureissaajalle



Ihan megapitkä postaus tämä!

Moikkelis kaikki rakkaat lukijat! Tällä hetkellä tätä kirjoitellessani on perjantai - tai no kääntyi just lauantaiksi - aika monet ovat varmaankin ryyppämässä, mut mä vaan nautin, kun saan olla rauhassa kotona viltin alla lämpimässä!

Nyt pääsin tän mun suosikkipostauksen kimppuun, nimittäin reppureissaajan ruokakupille! Ensin mun on vaan todettava, että mulla on ihan mieletön ikävä mun ja mun parhaan ystävän huippua saaristopyöräilyreissua. Siellä ei ollut kiire yhtään mihinkään, sai nukkua juuri sen verran kuin huvitti, katsella tajuttoman kauniita maisemia ja Ahvenanmaan punertavaa asfalttia, nauttia upeasta auringosta ja tietenkin kaikkein parhaimmasta seurasta, kiitos vielä rakas Pudding!

Tässä postauksessa kerron tosiaan ruoista, ja nimenomaan retkeilijän diy-pikaruoista. Mukana meillä oli ja suosittelen muidenkin ottavan kuumuutta kestävät muovimukit sekä aterimet - niillä pärjää yllättävän pitkälle! Lähtiessä kannattaa kaupan kautta kurvata pussimuonia eli pikapuuroja ja jauhesoppia. Lähes tulkoon kaikilla leirintäalueilla on edes jonkinlainen keittiö, jossa on mahdollisuus lämmittää pussiruokiin tarvittavaa vettä. Me lämmiteltiin vettä niin mikrossa, kattilassa liedellä kuin kahvinkeittimessäkin, että luovuutta vaan peliin! ;-)


Reissu kannattaa aloittaa heti täydellä massulla - me tankattiin ekan kerran ystäväisen tekemiä leipiä jo InterCityssä matkalla Turkuun!


Mikäli nälkähetkellä kohdalle sattuu tupsahtamaan jokin kauppa, voi sieltä ostaa kaupan tiskistä tollasen ruokavuoan. Me ostettiin tollaset semihyvät 30%-alepastavuoat, jotka syötiin heti siinä kaupan pihapöydällä, sekä iltaa varten telttaevääksi ihania RuisSipsejä sekä pikkunälän yllättäessä kätsyjä myslipatukoita. Eka yö oltiin Paraisissa Sattmarkin mökkikylässä, jossa ei kuulemma enää telttoja saa pystyttää edes maksua vasten, mut me saatin kuitenkin siihen lupa ;-)  (2 hlö + telttapaikka = 17€)


Lämmin Kuppi -jauhekeittosarjan tomaattivuohenjuustokeittoa söimme Houtskär-saaren ihanalla Kittuis-leirintäalueella (2 hlö + telttapaikka = 15€) tokana iltana. Keitto oli maultaan oikeasti hyvää, se oli helppo ja nopea valmistaa  ja lämmittikin kaiken lisäksi!


Samaista sarjaa oli myös tämä toinen soppamme. Syötiin tää kevätsipulikeitto krutongeilla yhdellä useamman tunnin laivamatkalla Korppoosta Kökarin kautta Föglöön, ja ton kuuman veden haimme laivan kahvi- ja teeautomaatista.


Koska niissä jauhekeittopakkauksissa on aina kussakin kolme sellaista pussia, jäi niitä niin kuin yhdet yli: yksi tomaattikeitto ja yksi kevätsipulisupee. Niinpä me sitten Finnholman leirintäalueella (2 hlö + telttapaikka = 13€) Föglön saarella pistettiin kummallekin puolet molemmista soppajauheista ja niin saatiin taas vähän uuden makuista soppaa! Tää oli neljännen aamun aamupala.


Puuroa lappailtiin naamariin kahtena aamuna. Kyllä se niin vaan menee, et puuro miehen ja miks ei nyt naisenkin tiellä pitää. Tuli sekin todettua, että Rainbow'n omena-kaneli-pikapuuro on tuhat kertaa parempaa ja maukkaampaa kuin Elovenan! Ja yksi varoituksen sananen: tarkkasilmäinen saattoi tosta ylläolevasta kuvasta bongata vääntyneen lusikan. Vaikka se sun mukis kestäisikin kiehuvaa vettä, ei kertakäyttölusikka välttämättä sitten kestäkään. Me kuumennettiin tolla kertaa vesi mikrossa ihan kiehuvaksi ja törkättiin lusikka liian nopeasti ja pitkäksi aikaa siihen tuliseen veteen. Ja tossa sitten on tulos, hupsis..


Siinä vaiheessa, kun pikakeitot ja -puurot alkaa lentää jo korvista ulos, kannattaa vaihtaa pastaan! Sen valmistaminen onnistuu nimittäin melkein yhtä helposti kuin soppien ja puurojen. Pastoja tosin joutuu kuumentamaan hieman pidempään, mutta mikrossa ne valmistuvat melko helposti - kaikkein helpoiten tietenkin liedellä! Me hommailtiin noi mikrossa, ja voi pojat, että olikin tosi hyvää! Nää me kauhottiin kitaan Maarianhaminassa Gröna Uddenissa, joka oli kaikkein kallein leirintäalue (2 hlö + telttapaikka = 26€ !!!)




Eihän sitä tietenkään koko aikaa kannata mitään kaupan pussiruokia syödä, ja me ainakin haluttiin ihan supersaaristolaista suuhunpantavaa. Ostettiin Korppoon ihanasta leipomosta tuore saaristolaislimppu ja torilta tuoretta, juuri savustettua lohta. Pyöräiltiin rannan rauhaan ja käpättiin laittomasti venelaiturille ruokailemaan. Ah nam, niin taivaallisen makuinen kombo kera Bonjourin ruohosipulituorejuuston...!

Niin kuin voitte arvatakin, ei se iso limppu kerralla tuu syödyksi. Me leikattiin koko limppu kertakäyttöveitsellä siivuiksi, voideltiin tuorejuustolla siivut valmiiksi, pistettiin pussiin ja pussi reppuun, meinaan sieltä saa ihanaista saaristolaislimppua just silloin kun on nälkä!



Ostettiin tuoreita porkkanoita ja mansikoita muistaakseni tokana aamuna ja popsittiin niitä lossimatkalla. Porkkanathan pitävät loistavasti nälkää, mansikat lähinä vessattavat... :-D


Ainakin Houtskärin saarella Kittuisin leirintäalueella oli aivan ihanaa porukkaa meidän lisäksi! Illalla meidän teltan läheiseltä matkailuautolta pari mummelia tuli kysymään, haluammeko heiltä ylijääneet grillimakkarat sekä perunasalaatin. No emmehän me voineet kieltäytyä! Kannattaa silti aina olla tarkka, keltä vastaanottaa ja mitä.


Ostettiin Maarianhaminassa pari leipää ja jälleen tuorejuustopaketti, jotka söimme satamassa Viking Lineä kohti Helsinkiä odotellessamme (yllä oleva kuva).

Plus aattelin kirjotella muutaman vinkkisen, jotka ainakin mun mielestä on ihan hyödyllisiä ajatellen saaristoreissua!


1. Lataa puhelinta aina, kun voit! Et voi tietää, milloin seuraavan kerran pääset sitä lataamaan. Me irrotettiin yhdessä lossissa telkkarin piuhat tätä latausoperaatiota varten, telkkaria ei toki kukaan katsonut eikä se ollut edes päällä. Meille meidän iPhonet oli ainakin tosi tärkeät, sillä muita kameroita ei ollut mukana. Mulla on myös netti mun luurissa, joten sieltä sai kaivettua kartan tarpeen vaatiessa. Ja tietty äitille pitää pystyä aina lähettämään rauhotteluviesti, että kaikki on kunnossa. ;-)


2. Suojaudu punkeilta. Mä otin ennen reissua puutiaisaivokuumetta vastaan tarkoitetun rokotteen. Rokote on kolmiosainen: eka osa piikitetään 2-3 kuukautta ennen reissua, toka noin yksi kuukausi ekan rokotuksen jälkeen ja kolmas melkeinpä vuoden päästä tosta tokasta piikityskerrasta. Hintaa sille kertyy reippaasti yli satanen, mikä on mun mielestä tosi paljon. Aloin kuitenkin miettiä, mitä voi käydä ilman rokotetta, ja päädyin sen ehdottomasti ottamaan - mieluummin maksan rokotteesta kuin makaan sairaalassa harvinaisen mutta erittäin vakavan sairauden takia. Borrelioosia varten ei ole olemassa (vielä ainakaan) mitään rokotetta, mutta pukeutumalla pitkähihaisiin ja -lahkeisisiin vaattesiin pystyy välttämään punkit aika hyvin. Ja tietenkin voi suihkutella punkki- ja mäkäräissprayta! Mulle tästä punkkisuihkeesta tuli kyllä ihan pakkomielle, ja teltta tulikin kyllästettyä tällä joka ilta...


3. Tarpeeksi vaatetta messiin! Meillä molemmilla oli kyllä reissussa tarpeeksi vaatetta, mutta voin kertoa, ettei ole herkkua alkaa kaivaa lämpimämpiä vaatteita keskellä sumuista eli kosteaa yötä! Kylmimpänä yönä mä jouduin kiskomaan päälleni sellaset kerrokset vaatetta, ettei mitään rajaa. Mun päälle päätyi kahdet lämpimät juoksuhousut, kolmet sukat, pitkähihainen trikoopaita, college- ja fleece-takit sekä ulkotakki. Noi kaikki kamat päällä ahtauduin mun makuupussiin, eikä ollu kyllä yhtään liian kuuma!



4. Retkeilijäfiilis! Tukan kuuluu olla sotkussa ja likanen, meikit kannattaa suosiolla jättää kokonaan kotiin. Mustekaloilla kannattaa kiinnittää tarakalle kamaa, niin selkä ei kuormitu turhaan. Mulla oli myös minirinkka, ja voin sanoa, että kyllä helteillä kuumotti selkää! Mustekaloista voi myöskin viritellä kätsyn pyykkinarun.


5. Paras seura on parasta❤ 


6. Avoin ja rento fiilis!

©2013 • Taikakaulin