30. joulukuuta 2015

Pavlovat karpalolla ja kinuskilla


Tämän vuoden toiseksi viimeisin ilta meneillään, enkä mä voi käsittää, kuinka hirvittävän nopeasti tämä 2015 oikein hujahti. Mun syksy meni kaiken kaikkiaan hyvin, ja kaikenlaista ohjelmaa on ollut aina lasten leivontakurssin ohjaamisesta kuoroharjoituksiin ja joulun alla parin kaverin kanssa tehtyyn Oslon reissuun asti. Kevät jatkuu lähes yhtä vauhdikkaana, sillä kaiken muun koulun ohella tarkoituksenani on tehdä kevään aikana kandidaatin tutkielma.

Mutta palataanpa vielä jouluaattoon ja jälkiruokaan. Halusin nimittäin tarjolle jotakin muuta kuin joulutorttuja, -pipareita tai kakkua, joten päätin aattoaamuna valmistaa tällaisia pikkupavlovia. Pavlovat itsessään ovat sen verran makeita, että kirpeät karpalot sopivat tosi buenosti sokeripommin kaveriksi. Ja mikäs sitten taas karpaloiden kylkeen sopisi mainiommin kuin kinuski, jota ohuelti valutin vielä hela hoidon päälle.

Mä vannon, että nämä sopivat loistavasti myös uuden vuoden tarjoilupöytään. Jos kuitenkin jouluisenväriset karpalot ovat ehdoton no-no, voi näiden päälle heittää ihan mitä sattuu mieli tekemään. Suklaata, mangoa, mansikoita, passion-hedelmää - you name it.

Näiden kaloripommien myötä toivotan kaikille makoisaa uutta vuotta 2016!


Tarvitset: (9 pienempää / 1 iso)
4 kananmunan valkuaista
2,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl omenaviinietikkaa
2 tl maissitärkkelystä

täytteeseen ja koristeluun:
1 dl vispi- tai kuohukermaa
1 prk vaniljarahkaa
(sokeria)
karpaloita
kinuskikastiketta
puolukan lehtiä



1. Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri parissa erässä mukaan samalla (sähkö)vatkaten. Sitten kun seos kiiltää, lisää vaniljasokeri sekä omenaviinietikka. Sihtaa sitten maissitärkkelys esimerkiksi pienellä teesihdillä mukaan samalla vatkaten.


2. Lusikoi marenkimassa leivinpaperin päälle pienemmiksi kasoiksi tai yhdeksi isoksi. Paista 100°C uunissa oin 1,5 tuntia. Tällaisia pienemmille pavloville riittää usein 1h 15min.


3. Anna pavlovien jäähtyä kunnolla ja irrota sitten leivinpaperista.


4. Vasta hieman ennen tarjoilua: Vaahdota täytteen kerma ja lisää sen sekaan vaniljarahka (ja sokeri). Lusikoi täyte pavlovien päälle, ripottele sitten karpalot ja valuta kinuskikastiketta. Viimeistele puolukan lehdillä.


Peeäs Pohjalla siis Valion pavlovaresepti, jonka valkoviinietikan vaihdoin kaapista löytyneeseen omppuviinietikkaan - kumpikin soppii oikein hyvin.


©2015 • Taikakaulin

20. marraskuuta 2015

Marraskuiset yllätyssynttärit


Heippa vaan ja energistä marraskuuta kaikille!

Niin se vaan on yliopistojuttujen takia jäänyt tämä piskuinen blogi taas päivittelemättä. Pohdiskelin myös tuossa yks päivä, että Instagram ja muut kuvapalvelut ovat omalla kohdallani vieneet ainakin hetkellisen erävoiton. Nyt kuitenkin haluan tulla jakamaan kuvat näistä marraskuun alkupuolen yllätyssynttäreistä.

Mun parhain kaveriporukka Etelä-Suomesta oli tulossa viikonlopuksi mun luokse tänne pikku luukkuuni susirajalle. Yhdellä heistä oli ollut juuri synttärit, joten me muut kaverit päätettiin järjestää ylläri synttärisankarille. Mä rakastan järjestää ylläreitä, joten aloin heti juonia kiemuroita. 

Mä olin siis vetovastuussa ja suunnittelin ja järjestin lähes kaiken valmiiksi. Tytöt tulivat jo aikaisemmilla päiväjunilla tänne itärajalle kuin itse sankari, joten tyttösten kanssa väsättiin sitten syötävät valmiiksi ja ripusteltiin minilmapallonauhoja ympäri kämppää. Onnistuneesti huijattiin synttärisankaria koko kulunut viikko tämän mitään arvaamatta.

Sateisena perjantai-iltana mentiin tyttöjen kanssa synttärisankaria juna-asemalle vastaan. Takaisin tullessa "muistinkin" rappukäytävässä, että mullahan oli lainassa mun kerrosta alempana asuvan luokkalaisen sateenvarjo lainassa. Siihen sitten vielä sivuvalheeksi olin kiikuttanut tälle luokkalaiselleni mun haarukoita, "jotka olivat olleet lainassa hänellä". Totta kai synttärisankari ja toinen juonikavereistani lähti palauttamaan sateenvarjoa ja hakemaan haarukoitani. Ovela luokkalaiseni oli täysillä juonessa mukana ja esitteli sillä välin kämppäänsä hänelle jo ennestään tutulle synttärisankarille sekä kaverilleni. Tällä pelasimme siis aikaa siihen, että minä ja toinen kaverini ehdittiin kipittää mun kämppään ja kiskaista jääkaapista kakku, skumppa ja muut småsakerit esille. Ja kappas, kun kaverit tulivatkin alakerrasta mun kämpälle, ovella odottikin kakku onnittelulaulun kera. 


Tuo kakku on musta tosi kivan näköinen, mutta ite en siitä erityisemmin pitänyt. Kakku piti sisällään valkosuklaata ja appelsiinimoussea, mutta jotenkin ei vaan ollut sitä mitä oisin halunnut. Siispä jää resepti tältä erää julkaisematta ja joutaa jatkokehittelyyn, haha. Muuna makeana purtavana oli suklaata ja karkkia.

Suolaista suupalakaartia edustivat tällä kertaa lohi-ruohosipulicroustadit, sulhaspiirakat sekä sour cream & onion -ruisnapit. Ja en kestä, lohi ja ruohosipuli on vaan niin perfect yhdessä. Kaupassa ostin randomilla ainekset noihin croustadeihin, ja niin ne vaan mätsäsivät. Tuohon täytteeseen kun yhdistää ruotsalaisen croustad-taikinakipon, ni jo on suolapalaa kerrassaan.


...Ja meillä oli niin muukaavaa... ♥︎

©2015 • Taikakaulin

4. lokakuuta 2015

Lohi-vuohenjuustopasta & blogitauon syy


Melkein viisi kuukautta edellisestä julkaisusta, aika juoksee ihan älytöntä vauhtia. Tässä vajaassa viidessä kuukaudessa on kuitenkin ehtinyt tapahtua paljon juttuja, eikä tällä kertaa niitä elämän iloisia juttuja. Koska en jaksa enkä halua kierrellä, kaarrella saati sitten kokonaan pimittää, kerron nyt ihan suoraan mitä elämäni rankimmat kevät ja kesä pitivät sisällään.

Keväällä mun poikaystävällä diagnosoitiin harvinainen ja vakava sappiteiden syöpä, johon ei ole oikeastaan mitään hoitokeinoa paitsi leikkaus. Leikkaus ei poikaystäväni kohdalla ollut mahdollinen kasvaimen sijainnin ja levinneisyyden takia. Koska kyseisen syövän ennuste on murskaavan huono, en halunnut tuhlata aikaa blogin parissa vaan vietin kaiken ajan poikaystäväni kanssa - milloin olin hänen kanssaan yötä sairaalassa, milloin vietimme rentoja kesäpäiviä mökillä, milloin herkuttelemassa ravintolassa.

Vietimme niin normaalia ja tavallista arkea kuin vain oli mahdollista. Kokkailimme yhdessä, kävimme lenkeillä ja nautimme auringosta rannalla. Karu tosiasia oli kuitenkin se, että poikaystäväni vointi huononi melko nopsaa vauhtia, ja heinäkuun lopulla koitti elämäni hirvein päivä. Poikaystäväni nukahti viimeisen kerran.

Ei varmastikaan tarvitsisi siis sanoa, että rankkaa on ja on ollut sekä ikävä on pohjaton. Kevään ja kesän aikana tein tosin enemmän ja vähemmän alitajuisesti surutyötä jo "etukäteen",  tiedostin tilanteen vakavuuden ja tavallaan sitä osasi vähän varautua tulevaan vaikka toivoa ei missään vaiheessa menetettykään. Kuoleman jälkeisestä alkusokista toivuttuani päätin vastoin kaikkia aiempia päätöksiäni palata nyt syksyllä takaisin susirajalle eritysopettajaopintojeni pariin. Ja nyt kun opinnot ovat taas käynnissä ja arki upouudessa, ihanassa opiskelija-asunnossani alkanut rullaamaan, en voi sanoa muuta kuin että varmasti oli paras päätös jatkaa opintoja ja päästä arkeen kiinni.

Siispä pitemmittä puheitta tässä yksi ihan arkinen ja tavallinen herkkuruoka.


Tarvitset (n. 2-3 hlö)
 tagliatelle-pastaa
150g graavilohta tai kylmäsavulohta
tuppo ruohosipulia
1 salottisipuli
1 valkosipuli
1 prk creme fraichea eli ranskankermaa
n. 1 dl tomaattipyreetä tai ketsuppia
mustapippuria
1/2 pötköä vuohenjuustoa


1. Laita kattilaan vettä kiehumaan. Kun vesi kiehuu, lisää haluamasi määrä pastaa keittymään.
2. Pilko lohi sekä ruoho-, salotti- ja valkosipulit.
3. Laita pannulle öljyä ja paista lohet siinä. Lisää mukaan sipulit sekä creme fraiche ja tomaattipyree. Mausta pippurilla ja MAISTA! Voit lisätä vuohenjuuston nökäreinä joko tässä vaiheessa kastikkeen sekaan tai sitten vasta lautaselle annoksen päälle.
4. Kaada pasta lävikköön.
5. Nautiskele!


Peeäs Ootan niin kovin, että pääsen taas bloggailun pariin! Oon lykännyt tätä tämän postauksen tekemistä, mutta nyt kun sain asian sanottua niin varmasti helpompi jatkaa. 

©2015 • Taikakaulin

24. toukokuuta 2015

DIY: Luomulevite voista ja oliiviöljystä



Heipsan! Ajattelin vinkata teille tällaisen tosi helpon ja herkullisen vaihtoehdon kaupan valmislevitteille. Itse käytin tässä puhtaita luomuvoita ja -oliiviöljyä, joten mistään E-aineista sun muista ei ole tietoakaan. Tiedätkö sä, mitä kaupan levitteissä ja rasvoissa oikeastaan on? No, en mäkään, ja siksi onkin kiva syödä sellaista, jonka sisällön tasan tietää. 

Jos et pidä oliiviöljyn mausta, voit vaihtaa sen luomurypsiöljyyn. Nyrkkisääntönä kuitenkin on, että lasipullossa oleva öljy on parempi vaihtoehto kuin muovipullossa löllyvä yksilö. Jospa siis saat käsiisi rypsiöljyä lasipullossa, niin sepä hyvä. Levitteen sekaan voi lorautella myös kaikenlaisia hyviä öljyjä, kuten avokadoöljyä. Ja maistuu muuten hyvältä!


Tarvitset:
125g luomukirnuvoita (Juustoportti á  200g)
1 dl extraneitsytluomuoliiviöljyä (Fontana)


1. Sulata voi vesihauteessa. Lisää sekaan oliiviöljy, sekoita ja kaada haluamaasi astiaan. Jäähdytä. Sekoittele massaa jäähdyttämisen aikana.

©2015 • Taikakaulin

16. toukokuuta 2015

Kukkakakku äidille


Heipsan!

Enpä voi käsittää sitä, että nyt huidellaan jo toukokuun puolivälissä. Jo parin viikon päästä juhlitaan tämän kevään valkolakkeja, enkä ole ehtinyt uhrata ajatustakaan juhlamekolle. Hirveesti haluaisin pitkästä aikaa hommata jonkin uuden, hempeän kesämekon, mutta saapa nähdä. Mekkotarjonta on aina jotenkin tosi yksipuolinen ja surkea - mä kun en halua mitään vesirajan nipinnapin ylittävää olkaimetonta yksilöä, vaan jonkin hartiat peittävän ja himpun polvien yläpuolelle tulevan mekkosen. 

Mutta ei sen enempää mun mekkohaaveistani. Hypätäänpä viikko takaperin äitienpäivään, kun kyhäilin äidilleni ja mummulleni tällaisen pienen täytekakun. Kakku sai sisuksikseen jäätävän simppelisti puolukkahilloa ja vaniljaista kermavaahtoa. Kuorrutus on kaakaojauheella sävytettyä marsipaania, jonka alle sipaisin poikkeuksellisesti kermavaahtokerroksen. Mikäli kakun haluaa säilyvän seuraavaan päivään moitteettomana, kermavaahdon sijaanhan kannattaa ehdottomasti käyttää sokerikreemiä marsipaanin alla kosteuden eristämiseksi.

Koristeisiin eli noihin valkovuokkoihin ja orvokkeihin mulla ei ole mitään ohjetta, vaan värjäsin marsipaanit haluamani sävyisiksi ja kuorruttaessani muotoilin ne valokuvien avulla tuollaisiksi. Näiden tämän kakun massakukkasten etuna on muuten se, että niitä ei tarvitse kuivattaa etukäteen muotoonsa! Sen kun vain liimaa sokerikuorrutteella tai vedella kakun kylkeen ja that's it. Kakun mausta vielä sen verran, että oli kyllä hyvää, mutta oon siltikin mieltynyt niiiin paljon raakakakkuihin että oksat pois. Yhden pienen palan tätä kakkua rääpin, mutta salaa haaveilin täyteläisestä ja ravintorikkaasta raakakakusta, sitäpä siis seuraavalla kerralla. :-)


Tarvitset:
2 kananmunan Nopea kakkupohja 15cm irtoreunavuokaan

kostutukseen:
2 dl mustaviinimarjamehua (laimennettuna)

täytteeksi:
n. 2 dl puolukkahilloa
2 dl vispikermaa
1/4 - 1/2 dl (tomu)sokeria
4 tl vaniljasokeria

kuorruttamiseen:
1 dl kermavaahtoa
1 pötkö / 250g (luonnon)valkoista marsipaania (Sallinen)
n. 2-4 rkl tummaa kaakaojauhetta

koristeisiin:
marsipaania
vihreää, punaista, sinistä ja keltaista elintarvikegeeliväriä (Wilton)


1. Pohja: Valmista pohja erillisen ohjeen mukaan. Leikkaa se kolmeen osaan.
2. Täyte: Vaahdota täytteen vispikerma vaahdoksi ja sokeroi makusi mukaan.
3. Täytä: Kostuta alin kakkupohja, levitä hilloa ja puolet kermavaahdosta. Nosta seuraava kakkupohja ja toista. Kostuta ylimmäistä kakkupohjaa hieman enemmän kuin alempia. Anna kakun tekeytyä jääkaapissa mielellään yön yli.
4. Kuorruttaminen: Tasoita kakun pinta veitsellä. Levitä kakun pinnalle kermavaahtoa tasaiseksi kerrokseksi. Värjää 250g marsipaania kaakaojauheella rusehtavaksi. Muovaile marsipaanista pallo ja kauli tomusokeroidulla alustalla isoksi ympyränmuotoiseksi levyksi, jonka paksuus on noin 2mm. Nosta marsipaani kakun päälle ja tasoita. Leikkaa ylimääräiset marsipaanit veitsellä irti ja käytä ne esimerkiksi vihreisiin lehtikoristeisiin. (Kakun kuorruttamisjeesini täällä)
5. Koristele: Värjää marsipaania haluamiisi sävyihin ja muovaa siitä vihreitä lehtiä ja värikkäitä kukkia. Luovuutta peliin! Voit myös tehdä kirjainmuoteilla haluamasi tekstin.


©2015 • Taikakaulin

3. toukokuuta 2015

Appelsiini-suklaaraakakakku


Pikamoi ja aurinkoista toukokuuta kaikille!

Mä oon jotenkin tähän asti karttanut raakakakut ja niiden valmistamisen, kun olen kuvitellut sen olevan työlästä ja hankalaa. Muutaman kuukauden verran mulla on kuitenkin ollut sellaista orastavaa raakakakkukuumetta - mä kun oon selaillut Karita Tykän SuperLemon -blogia, joka on täynnä aivan ihania raakaleivonnaisia ja   -syöminkejä. Nyt mulle sattui sopiva sauma kokeilla raakaleivonnan saloja, ja elämäni ensimmäiseksi raakakakuksi päätin valmistaa appelsiini-suklaaraakakakun.

Vaikka tykkään kaikenlaisista raakapatukoista sun muista, oli mulla kyllä kaksi ennakkoluuloa tämän kakkusen suhteen. Ajattelin, että eipä tule pysymään kakku kasassa - no, loistavasti pysyi. Funtsailin myös kakun makua - olin nimittäin melko varma, että appelsiinitäyte olisi pliisu ja suklaatäyte vastaavasti jäätävän kitkerä. Väärin menivät nekin, nimittäin ainakin mun omaan suuhuni tämä ravintorikas ja täyteläinen kakku maistui herkulliselta. Ihan yllätyin! Musta tuntuu, että mulle tuli nyt vakavanasteinen raakakakkufiksaatio, ja äitienpäiväpöytäänkin saattaa syntyä jotakin raakasörsseliä. Eli tuli varmaankin selväksi, että suosittelen kokeilemaan!


Pohjaan:
1,5 dl pekaanipähkinöitä, yön yli liotettuna
1 dl kuivattuja luomutaateleita, pilkottuna
n. 2cm pätkä vaniljatankoa
1 tl hunajaa

Appelsiinitäytteeseen:
2 dl luomucashewpähkinöitä, yön yli liotettuna
1/2 dl kookosöljyä, sulana (esim. Voimaruoka, CoCoVi)
1/2 kuorittu luomuappelsiini
2 rkl hunajaa
1 tl raastettua luomuinkivääriä
2 tl raastettua luomuappelsiinin kuorta
1/2 rkl psylliumkuitujauhetta (CoCoVi)
(kookossokeria oman maun mukaan)

Suklaatäyte:
2 dl luomucashewpähkinöitä, yön yli liotettuna
3 rkl vettä
1/2 dl kookosöljyä, sulana
n. 2cm pätkä vaniljatankoa
4 rkl raakakaakaojauhetta (CoCoVi)
4 kpl luomutaatelia, pieneksi pilkottuna
2 rkl hunajaa
ripaus laadukasta (ruusu)suolaa (Masajo)
1/2 rkl psylliumkuitujauhetta
(kookossokeria oman maun mukaan)

Kuorrute:
1/2 dl kookosöljyä
2 rkl hunajaa
1-2 rkl raakakaakaojauhetta
ripaus laadukasta (ruusu)suolaa



1. Pohja: Valuta pekaanipähkinöistä vesi pois. Halkaise vaniljatangon pala pituussuunnassa ja vedä vaniljat veitsenkärjellä pois. Prosessoi kaikki pohjan ainekset monitoimikoneessa, blenderissä tai tehokkaalla sauvasekoittimella. Painele massa pieneen, 15cm irtopohjavuoan pohjalle, jossa on pohjalla leivinpaperi ja reunoilla halutessasi reunakalvot. Reunakalvot tai vuoan reuna kannattaa voidella kookosöljyllä. Laita vuoka jääkaappiin.
2. Appelsiinitäyte: Valuta cashewpähkinöistä vesi pois. Sulata kookosöljy esimerkiksi pienessä emalikipossa kuumavesihauteessa. Raasta appelsiinista kuori. Halkaise sitten appelsiini ja kuori siitä puolet. Poista inkiväärin kuori ja raasta inkivääri. Prosessoi sitten kaikki täytteen raaka-aineet blenderissä tai sauvasekottimella, kunnes se on tasaista. Kaada ja levitä appelsiinitäyte pohjan päälle ja kopauta vuokaa pariin kertaan pöytää vasten, jotta ilmakuplat tulevat pois. Laita kakku suklaatäytteen teon ajaksi pakastimeen, jotta suklaatäyte on helpompi levittää jähmeisen appelsiinitäytteen päälle.
3. Suklaatäyte: Valuta cashewpähkinöistä vesi pois. Sulata kookosöljy esimerkiksi pienessä emalikipossa kuumavesihauteessa. Halkaise vaniljatanko pitkittäissuunnassa ja kaavi vaniljat veitsenkärjellä. Sekoita kaikki raaka-aineet blenderissä tai kulhossa sauvasekottimella kunnes massa on tasaista. Kaada ja levitä täyte vuokaan appelsiinitäytteen päälle ja kopauta vuokaa pöytää vasten, jotta ilmakuplat poistuvat. Laita kakku jähmettymään pakastimeen useammaksi tunniksi.
4. Kuorrute: Laita kookosöljy ja hunaja kuumuuden kestävään pieneen kulhoon tai kippoon, jonka laitat kuumaan vesihauteeseen kattilan päälle. Anna hunajan ja öljyn sulaa. Sekoita. Lisää mukaan kaakaojauhe sekä suola ja sekoita tasaiseksi. Anna seoksen himpun jäähtyä. Valele kuorrute jäisen tai hyvin kylmän kakun päälle. Kuorrute on löysää, joten kylmä kakku jähmettää sen välittömästi.


Vinkit

  • Monessa reseptissä neuvotaan valmistamaan täytteet blenderissä, mutta "tavallisessa" blenderissä se ei oikein tahtonut onnistua: tämän kakun pohja sekä täytteet ovat niin kosteaa ja painavaa massaa, että ne tuppaavat tinttaantua teräosan alle eikä kannussa pyöri yhtikäs mikään. Mä suosittelenkin turvautumaan tehokkaaseen sauvasekottimeen, jota voit itse liikuttaa ja surruttaa siellä, missä on kökkäreitä. Toki jos omistat äitini sanojen mukaan "700 euron Vitamix-blenderin", niin go for it.
  • Kun levität suklaatäytettä esimerkiksi lusikalla, kannattaa pinnan viimeistelyvaiheessa lusikkaa kuumentaa kastamalla se vaikka hetkeksi kuumaan veteen. Tällöin täytemassa pehmenee ja hieman sulaa, ja sitä on helpompi tasoittaa.
  • Raakakakun makua voit muuttaa ja varioida niin kauan ja paljon, kunnes päätät sen jähmettää.
  • Koska raakakakkua ei kuumenneta missään vaiheessa, siinä pysyvät kaikki hyvät ravintoaineet sellaisenaan. Raakakakun maku ei myöskään juuri muutu valmistusvaiheesta kahvipöytään siirryttäessä.
  • Jos joku jäi pohtimaan, miten tuo kakku nyt sitten pysyy kasassa, niin minäpä kerron. Kookosöljy on huoneenlämmössä sellaista valkoista ja kovaa, voimaista. Kookosöljyä sekoitetaan sulana täytteen aineiden kanssa, ja niin se vaan jähmettää koko kakun.
  • Monet ovat varmasti saattaneet tottua siihen, että hyydykekakun täytteet voi vain kaataa vuokaan ja that's it, mutta tämän kanssa ei ihan niin toimi. Raakakakun täytteet ovat jo lähtökohtaisesti huomattavasti jämäkämmät, joten kyllä niitä saa ihan levittää ja tasoittaa vuokaan.


©2015 • Taikakaulin

26. huhtikuuta 2015

Lime-valkosuklaacookiet


Moikka vaan!

Tänä vuonna iskä sai luvan kiikutella opehuoneeseen läjän näitä cookieita. Oon valmistanut iskän synttäreiden aikaan isille töihinviemisiksi muun muassa Pääkakun, Kevään keltaisen narsissikakun, Macaronseja sekä vaniljaisen mustikkahyydykekakun, jonka resepti jäi itse asiassa julkaisematta viimekeväisen pääsykoerumban aiheuttaman häsellyksen takia. Tänä vuonna päädyin tekemään näitä lime-valkosuklaacookieseja, jotka olivat kyllä petollisen hyviä - vaikka itse sanonkin. Ihanan makea valkosuklaa ja suloisen kirpakka lime sopivat yhteen huikeen hyvin! Näitä vois valmistaa vaikka opettajalle kiitokseksi kuluneesta lukuvuodesta niiden ikuisten kukkaviritelmien sijaan, miten olis?

Osviittaa reseptiin katselin Maku-lehden nettisivuilta sekä Suklaapossun blogista.  


Tarvitset:
125g voita
1 dl muskovadosokeria / fariinisokeria
1 dl tavallista sokeria
1 kananmuna
2 rkl vanilliinisokeria
3 limen mehu
2 limen raastettu kuori
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
ripaus suolaa
125g valkosuklaata

pinnalle:
tavallista sokeria
75g valkosuklaata

1. Vaahdota voi ja sokerit. Lisää joukkoon kananmuna reippaasti sähkövatkaimella sekoittaen. Lisää sitten limen mehu sekä kuoriraaste.
2. Sekoita erillisessä kipossa vehnäjauhot ja ruokasooda keskenään ja lisää ne sitten muun taikinan joukkoon. Sekoita.


3. Rouhi valkosuklaa haluamasi kokoisiksi paloiksi ja lisää taikinaan.


4. Muotoile taikinasta pienehköjä palluroita ja pyörittele pallurat sokerissa. Laita pallurat pellille etäälle toisistaan ja litistä niitä kevyesti. Painele kekseihin muutama valkosuklaapala ja paista sitten 175°C uunissa noin 10 minuuttia. Keksit ovat uunista otettaessa hyvin pehmeitä ja raa'an oloisia, mutta kypsyminen jatkuu vielä uunin jälkeenkin. Anna keksien hieman jäähtyä ja nosta ne sitten pois pelliltä.


©2015 • Taikakaulin

19. huhtikuuta 2015

Mangohyydykekakku (gluteeniton, maidoton, munaton)


Heippa hei ja kivaa huhtikuuta kaikille! Blogi on ollut viime aikoina ihan kakkossijalla, mutta nyt äidin ja iskän synttäreinä pyrähdin pitkästä aikaa keittiön puolella leipomishommissa. Pyöräytin tällaisen simppelin mangohyydykekakun, joka bonuksena sopii monelle allergikolle. Kakku ei sisällä mitään viljoja tai maitotuotteita kananmunasta nyt puhumattakaan, vaan pohja on pähkinöistä ja vaalea täyte kasviperäisistä soijatuotteista. Kakku ei myöskään sisällä huonoja rasvoja, sillä kovien rasvojen sijaan käytin superterveellistä kookosöljyä. Kakun makeuttajaksi ei päässyt valkoinen sokeri, vaan homman hoiti herkullinen kookossokeri.

Kakku ei ole voimakkaan makuinen (eli on siis hyvin mieto), vaan hentoa vaaleata täytettä sävyttää ihanan raikas mango niin täytteessä kuutioina kuin kiilteessä soseena. Vaalean täytteen sekaan voisi heittää myös mansikan paloja, sillä ainakin koristeena olleet mansikat sopivat tosi hyvin mangon kaveriksi. Kakun kasviperäiset "kermat" voi korvata myös esimerkiksi vastaavilla kauravalmisteilla, ja tokihan tämä maitovalmisteillakin onnistuu.

Jos kaipaat kakkuun jotakin voimakkaampaa makua, voit ihan oman mielikuvituksen rajoissa lisätä vaaleaan täytteeseen haluamaasi maustetta. Hyvin hienoksi jauhettu kardemumma voisi olla aika hauska lisä! Myös vatut voisivat sopia mangon (ja kardemumman) komboon!


Tarvitset pohjaan:
1,5 dl liotettuja cashew-pähkinöitä
0,5 dl mantelirouhetta
2,5 rkl kookosöljyä

vaaleaan osaan:
4 liivatelehteä
2 dl Alpro Soya 26% Vispautuvaa
2 dl Alpro Soya vaniljavanukasta (n. 1,25 purkkia)
n. 6 rkl kookossokeria
(1 tl vaniljasokeria)
n. 3 rkl vettä (tai säilykemangojen sokerilientä)
n. 2 dl säilykemangoa kuutioina

kiilteeseen:
3 dl mangososetta (esim. säilykemangoista, Pilttiä, Bonnea)
3 liivatelehteä

koristeluun:
mansikoita


1. Laita 15cm irtoreunavuokaan pohjankokoinen leivinpaperiympyrä. Voit viritellä vuokaan myös reunakalvot, sillä kakusta saattaa tulla korkea. Reunakalvot tai kakkuvuoan reunat kannattaa voidella rypsiöljyllä, jotta kakku irtoaa nätisti reunoista.
2. Pohja: Hienonna pohjaan tulevat pähkinät pienehköksi hakkelukseksi veitsellä. Sulata kookosöljy mikrossa ja sekoita pähkinämurun kanssa. Painele massa lusikalla irtoreunavuoan pohjalle ja laita jääkaappiin jähmettymään.


3. Vaalea täyte: Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa Alpro Soya Vispautuva vaahdoksi ja sekoita vaahdon sekaan 2 dl Alpro Soya vaniljavanukasta. Lisää sokeri(t). Kuumenna vettä kiehuvaksi, mittaa esim. mukiin 3 rkl kiehuvaa vettä ja sulata siihen liivatteet. Kaada liivateseos ohuena nauhana täytteen sekaan samalla sähkövatkaimella sekoittaen. Lisää mukaan puolet mangokuutioista, sekoita ja lusikoi täyte pähkinäpohjan päälle. Tiputtele loput mangokuutiot täytteeseen ja tökkää ne juuri ja juuri täytteeseen. Kopauta vuokaa pöytää vasten, jotta mahdolliset ilmakuplat tulisivat pois. Laita täyte jähmettymään jääkaappiin noin tunniksi.


4. Kiille: Laita kiilteen liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Kuumenna pienessä kattilassa 3 dl mangososetta. Kun sose on kiehahtanut, ota kattila levyltä pois ja sulata soseeseen liivatteet. Kaada kiille vaalean täytteen päälle. Kiille kannattaa lorottaa kattilasta lusikan kautta, jotta kiilteen pintaan ei nouse vaaleasta täytteestä sellaista valkoista rumaa höttöä. Anna koko kakun jähmettyä vielä noin 4-5 tuntia.

5. Koristele esimerkiksi mansikoilla.



©2015 • Taikakaulin

15. maaliskuuta 2015

Jäätävän hyvää yliopistosapuskaa

2,60€
Paistettuja silakoita perunamuusilla ja kermaviilikastikkeella, salaattibuffet
@Ravintola Pihvinikkari (ei kampusrafla)


Keväisen pirteätä maaliskuuta! Mä oon back in business susirajalla eli opiskelut ovat pitkän tauon jälkeen vihdoin alkaneet ja nepä ovatkin pitäneet mut vaihteeksi melko kiireisenä. Opiskelujen lomassa käydään usein syömässä meidän yliopistolla sijaitsevissa Amican ravintoloissa, joissa on ihan tajuttoman hyvää ruokaa noin niin kuin hintaan nähden. Yliopiston kampusravintoloissa pääsääntöisesti päivän perusateria kustantaa opiskelijalle 2,40€ ja kevyt keittolounas taas 1,90€. Valmiiksi kootusta salaattiannoksesta pitää pulittaa vaatimattomat 2,60€. Näiden Amican kampusraflojen lisäksi tässä kaupungilla on myös muita Amican ravintoloita, joista opiskelija saa loistavan aterian 2,60€ hintaan eli himpun kalliimmalla kuin nuissa varsinaisissa kampusravintoloissa.

Tavalliselle pulliaiselle (lue: ei-opiskelijalle) nää sapuskat maksaa sellasen reilut seitsemän euroa, mikä on kyllä joistain ruoista sika paljon. Toisaalta ateriaan kuin ateriaan kuuluu salaatti-, leipä- ja siemenbuffetit, jotka ovat melko hyvät. Hintaan sisältyy myös aina kaksi juomaa: veden lisäksi saa valita mehun, maidon, piimän tai kotikaljan. Ei varmaan tarvitsisi edes kertoa, että mun mielestä hinta-laatusuhde on opiskelijoiden annoksissa useimmiten aivan kohdallaan.

P.S. Mulla oli tänään lauantaina koulua seitsemän tuntia (kyllä), ja ihan harmittaa, kun en tajunnut ottaa kuvaa tämän päivän lounaasta. Oli nimittäin sen verran herkulliset yrttiöljyllä marinoidut lihapullat että nam. Jos lukiossamme oli maistuvat ruoat, niin nämä yliopistomätöt vasta gourmeta ovatkin, haha.

2,40€
Rapeat kalapalat kermaviilikastikkeella, limellä, tilliperunoilla, kukkakaalilla, punajuurella, oliiveilla ja vihersalaatilla
@Ravintola Verola

2,60€
Juustoinen broileri-nachosalaatti currykastikkeella
@Ravintola Verola

2,40€
Kaalilaatikkoa puolukkahillolla, coleslaw-salaatilla, vihanneksilla ja oliiveilla
@Ravintola Verola

1,90€
Juustoinen peruna-purjososekeitto
@Ravintola Natura

2,40€
Rapeita kananugetteja currykastikkeella, perunoilla, marinoiduilla pavuilla, vihersalaatilla
@Ravintola Carelia

2,40€
Hapanimeläpossupataa, ohra-riisiä, salaattibuffet
@Ravintola Verola
 ©2015 • Taikakaulin

8. maaliskuuta 2015

Macaronsien ABC

Jos sua ei kiinnosta jäätävä macaron-tietopaketti vinkkivitosineen, suosittelen klikkaamaan äkkiä jollekin toiselle saitille.

Muistan kirkkaasti, kun maagiset neljä vuotta sitten päätin tehdä macaronseja ensimmäistä kertaa elämässäni. Äiti oli vinkkaillut muutamaan kertaan, että siinä oisi leivos, jota en ollut koskaan kokeillut. Niinpä mä tutustuin silloin mulle vielä aivan tuntemattomiin ranskattariin perinpohjaisesti kelaillen nettiä ja kaivellen tietoa niin suomalaisilta kuin ulkomaisiltakin nettisivuilta. Vaikka macaron-leivokset on mielletty hyvinkin haastaviksi leivoksiksi, päätin jostain täysin kummallisesta syystä miksata useasta reseptistä oman versioni. Miksailuni onnistui, ja siitä lähtien olen vääntänyt melkosen monta ihanaa ranskatarta.

Nyt mun ja macaronsien neljän yhteisen vuoden jälkeen voin väittää, että tunnen nämä kaverit kohtalaisen hyvin. Ihme kyllä, mutta mun ja maccejen matka on ollut ihmeen ylämäkivoittoista, mitä nyt muutaman kerran on jäänyt ranskattaret vähän turhan pitkäksi aikaa auringonottohommiin uunin puolelle. Välillä oon kuitenkin itse tarkoituksellisesti aiheuttanut niitä alamäkiä, kun olen testaillut liikaa sekoitetun taikinan käyttäytymistä tai uunin kypsentämistehoja, ja tuloksena on yllättäen ollut jotain etäisiä ranskattarien sukulaisia. Tätä nykyä macaronit taipuvat multa kuitenkin jo aika rutiinilla, joten mä päätin koota kaikenlaiset macaronfaktat kasaan ja tässäpä ne nyt olisi, voilà!



Ainekset ja ainesmäärät

Macaron-kuorien aineslista on hyvin yksinkertainen: mantelijauhoa, tomusokeria, hienoa sokeria, kananmunan valkuaista ja halutessa väriainetta.

Netti on todellakin täynnä erilaisia macaron-versioita. Joissain ainesmäärät ilmoitetaan gramman tarkkuudella, joissain taas suurpiirteisemmin desilitroina. Oman versioni mä olen miksaillut Yle Olotilan sekä Jauhot Suussa -blogin resepteistä, ja oon ollut vallan tyytyväinen reseptiini. Tämä mun miksaamani resepti muokkautui aivan tietämättäni lähes tismalleen samaksi kuin Pariisilainen macaron -kirjan perusohje. Ainoana erona on tomusokerin määrä, jota minun reseptissäni on 30 grammaa vähemmän. Olen kokeillut myös edellämainitun kirjan macaron-ohjetta, joka toimi myöskin oikein hyvin. Tomusokerin määrää mä en siis koe ehdottoman tarkaksi, vaikkakin aina sen kyllä keittiövaa'alla punnitsen.

Mantelijauhon punnitsen niin ikään grammalleen, mutta grammatarkkuuden sijaan tärkeämpää on mantelijauhon hienojakoisuus. Mantelijauho pitää sihdata ihan hullun tarkkaan - vähänkin isommat mantelijauhorakeet näkyvät macaronseissa tosi helposti. Macaronsien näkökulmasta ajateltuna mantelijauhoa menee paljon hukkaan, mutta onneksihan suurijakoisen jauhon voi hyödyntää joissakin muissa leivoksissa.

Valkuaista olen laittanut aina 90 grammaa ja sen sekaan 30 grammaa hienoa sokeria. Hienon sokerin määrä vaihtelee tuosta mun määrästä plus miinus kymmenen, eli en usko sen olevan niin justiinsa. Jos sulla siis sattuu olemaan sokrupussin pohjalla 20 grammaa sokeria, riittää se aivan mainiosti.


Minkä valmistajan tuotteita käytän?

Lähes tulkoon poikkeuksetta meillä on kotona Sallisen 800 gramman mantelijauhopusseja, jotka maksavat Prismassa noin 12-13 euroa per pussi. Toki niitä vajaan sadan gramman pussejakin myydään, mutta mikäli vain on näitä isoja tarjolla, ostan sellaisen. Tulee edullisemmaksi, ja yksi 800 gramman pussi riittää noin kolmeen neljään macaron-satsiin. Eli noin puolet pussin sisällöstä on liian karkeaa ja suurijakoista macaronseihin - ollakin, että Sallinen valmistaa kaikkein sileintä mantelijauhoa.

Käyttämäni tomusokeri on DanSukkerin. Kokeilkaapa muuten ihmeessä mansikanmakuista tomusokeria! Se toimii kuin tavallinen valkoinen tomusokeri, mutta macaron-kuoret saavat mansikkaisen maun.

Macaron-taikinan värjäämisessä käytän Wiltonin geelimäisiä värejä tai leivontakaupoissa myytäviä tomu- eli jauhevärejä.


Valkuaisten vanhettaminen

Halutessaan valkuaiset voi erotella jo monta päivää aikaisemmin kulhoon niin sanotusti vanhettumaan eli ihan vain olemaan. Eroteltuja valkuaisia voi säilyttää niin huoneenlämmössä kuin jääkaapissakin. Tämän keissin sanotaan parantavan muun muassa valkuaisvaahdon kuohkeutta ja rakennetta, mutta mä itse en oikein jaksa vannoa näihin tämän tyylisiin poppakonsteihin. Aivan onnistuneita macaronseja oon saanut aikaan aivan jääkaappikylmillä, minuuttia aikaisemmin erotelluilla valkuaisilla.


Taikinan vaiheet

Macaron-taikinan valmistaminen koostuu kolmesta vaiheesta: mantelijauhon ja tomusokerin sihtaamisesta/siivilöimisestä, valkuaisten vaahdottamisesta sekä manteli-tomusokeriseoksen ja valkuaisvaahdon yhdistämisestä.

1. Mantelijauhot tulee sihdata pariin kertaan siivilän läpi ja samalla punnita. Sitten mantelijauho ja tomusokeri sihdataan vielä yhdessä siivilän läpi.

2. Valkuaiset tulee vatkata jämäkäksi vaahdoksi, joka pysyy kulhossa kun sen kääntää ylösalaisin. En kuitenkaan suosittele vatkaamaan valkuaisia siihen pisteeseen asti, että vaahto on todella kovaa ja lohkeilevaa.

3. Kaikkein tärkein vaihe on mantelijauho-tomusokeriseoksen ja valkuaisvaahdon yhdistäminen, josta kerronkin tuolla alempana lisää.


Taikinan värjääminen - miten macaron-taikinaa voi värjätä?

No ei missään nimessä ainakaan niillä Dr. Oetkerin tai minkään muunkaan valmistajan nestemäisillä väreillä, joita myydään ihan tavallisissa ruokakaupoissa niissä pikku pulloissa. Nestemäinen väri pilaa macaron-taikinan koostumuksen, ja tuloksena on liian löysä ja pilalle mennyt taikina, joten enpä suosittele. 

Sen sijaan iso peukku jauhe- eli tomu- sekä geeliväreille. Jauheväri lisätään mantelijauho-tomusokeriseokseen ja geelimäinen väri puolestaan valkuaisvaahdon vatkaamisen yhteydessä valkuaisvaahtoon. Jauhemaisilla väreillä saa helposti somia pastellisävyjä kun taas geeliväreillä saa hyvinkin kirkasta jälkeä aikaan.

Macaron-kuorien värjääminen onnistuu myös ilman mitään ylimääräisiä väriaineita. Tomusokerin voi nimittäin korvata kaakao- tai mansikkatomusokereilla, jolloin saadaan ruskeita tai vaaleanpunaisia ranskattaria. Tummaa kaakaojauhetta käyttämällä saa myöskin ruskeita macaronseja. Muutama teelusikallinen kaakaojauhetta muihin kuiva-aineisiin sekoitettuna riittää, mutta kokeilemalla tietenkin saat haluamasi sävyn.


KRIITTISIN VAIHE: Milloin taikina on valmis - taikinan koostumus

Tärkein koko macaron-kuorissa on taikinan valmistus! Liikaa vatkattu taikina on pilattu, eikä sitä saa pelastettua millään. Luiru taikina valuu pursotinpussista isoksi lätäköksi pellille. Kyllä se toki kannattaa roskikseen heittämisen sijaan paistaa, voihan sen nimittäin käyttää vaikka Cookie Popseihin.

Liian vähän vatkattu taikina on jäykkää ja pursottaessa macaronia jää macaronin päälle huippu, joka ei sulaudu ja laskeudu tasaiseksi. Tällöin taikinaa kannattaa pyöräytellä kulhossaan kevyesti pikku hiljaa taikinan koostumusta seuraillen. Taikinan valmiutta voi myös kokeilla: nosta leivinpaperille pieni nökäre taikinaa. Jos taikina leviää nätisti pikku hiljaa eikä pinnalle jää huippua, on taikina valmista. 

Voit kokeilla myös tehdä taikinan pintaan viillon esimerkiksi veitsellä. Jos viilto umpeutuu ja tasoittuu noin kymmenen sekunnin kuluttua, taikina on valamis.


Leivinpaperi ja pelti, silikoninen macaron-matto, macaron-rinkulat...?

Silikonista macaron-mattoa en ole koskaan kokeillut saati sitten omistanut, mutta kuulemani ja lukemani mukaan se on jokseenkin hankalakäyttöinen ja macaronit tuppaavaat jämähtää siihen kiinni. Macaron-rinkuloita tai -renkaita, joihin macaron-massa pursotetaan ja joissa ne paistetaan, olen kerran kokeillut. Macaronsit kohoavat niissä tosi näteiksi, mutta ranskattaret eivät irtoakaan niistä pahuksen rinkuloista ihan noin vain. Oon siis yksinkertaisesti todennut, että simppelein, helpoin ja nätein tapa hoidella macaronsit onnistuneesti, on tarttua vanhaan kunnon peltiin ja leivinpaperiin!

P.S. Leivinpaperi kannattaa leikata pikkusen pienemmäksi kuin mitä pelti on. Tällöin leivinpaperi ei ala mitenkään kiparrella uunissa, ja tuloksena on nätisti ja tasaisesti paistuneet macaronsit.

P.P.S. Älä muuten vahingossakaan käytä voipaperia leivinpaperin sijaan! Ei muuten lähde macaronsit kuin mitkään muutkaan leipomukset voipaperista irvistelyittä irti.


Taikakaulin suosittelee: Pursottamisen avuksi DIY-ympyräpaperi

Tosiaan mä käytän enemmän kuin mielelläni ihan leivinpaperia ja uunipeltiä macaronsien valmistuksessa. Pursottamista nopeuttaakseni sekä helpottaakseni askartelin kolmesta A4-kokoisesta tulostuspaperista teipin avustuksella pellin kokoisen paperin, jonka piirsin harpilla täyteen haluamani kokoisia ympyröitä (halkaisija noin 4 cm). Nuo ympyrät ovat noin 2 cm päästä toisistaan.  

Tuo ympyräpaperi sujautetaan siis läpinäkyvän leivinpaperin alle, pursotetaan leivinpaperin läpi näkyvien ympyröiden avulla macaronit ja nopeasti ja varovasti vetaistaan apupaperi pois. Minkäänlaisia macaronsien yhteenpaistumisia ei tapahtunut, vaikka melko lähekkäin nuo ympyrät ovatkin.


Macaronsien pursottaminen

Pystysuorassa ja yhdestä kohdasta, siinä on mun tärkeimmät vinkit pursottamiseen. Pursotuspussi pidetään ihan idiootin kohtisuorassa peltiin nähden - ei mitään terävästä kulmasta hoidettavia pursotteluja. Pursottaminen aloitetaan ja itse asiassa hoidetaan kokonaan macaronin keskikohdasta. Älä liikuta pursotuspussia tai ala pyörittelemään pursotuspussin terää! Kun pursotat yhdestä kohdasta ja kohtisuoraan, macaronseista tulee nätin muotoiset. Kun olet pursottanut tarpeeksi massaa yhteen macaronsiin, tee pursotinpussilla nopea ja pieni edes-takaisin liike, jotta taikinan tulo lakkaa kätevästi.


Kopauta peltiä!

Kun olet pursottanut macaronsit, kopauta peltiä napakasti esimerkiksi leivinuunin tasoa vasten pari kolme kertaa, jotta mahdolliset ilmakuplat pääsevät tärähdyksen voimasta pois pariisittaren sisältä. Pellin voi myös tiputtaa varovasti lattialle n. 20 senttimetrin korkeudelta pariin kertaan.


"Macaronage" eli raakojen macaronien seisottaminen ennen paistamista

Jos sä et seisota macaronseja ennen paistamista, on sulla kasa keskeltä revenneitä ja rumasti tursunneita macaronseja. Todennäköisesti sun macaronsejen alaosasta puuttuu myös kauniin röpelöinen jalka, jonka muodostumisen seisottaminen saa aikaan. Tämän seisottamisen aikana macaronsien pinta kuivahtaa, ja tällöin se pitää muotonsa uunissa. Periaatteessa 30 minuutin seisottaminenkin jo riittäisi, mutta itse pelaan aina varman päälle ja seisotan vähintään tunnin verran. Ilmankosteus vaikuttaa kuorien pinnan kuivahtamiseen, joten ei edes kannata sokeasti noudattaa mitään kelloja: kokeile sormella varovasti macaronin pintaa ja mikäli sormeesi ei jää mitään, ovat ranskattaret valmiita uunin lämpöön kuumuuteen.


Uuni - petollinen polttaja

Suurin syy pinnasta ihmeellisen ruskistuneisiin macaron-eriini onkin meidän uuni. Ihmettelin useamman kerran, miksi macaronsit ovat pinnalta kellertävän rusehtavia, vaikka sisältä olivat tahmaisen mehukkaita. Nauroin myös melkein silmät päästäni macaron-reseptien paistoajoille, sillä meidän uuni paistoi ranskattaret sopiviksi kymmenessä minuutissa kun taas joissain ohjeissa kehotettiin paistamaan jopa 25 minuuttia.

Olin paistanut macaronsini aina 140°C  - tai niin olin lahjakkaasti luullut. Olen tiennyt toki sen, että uunin nupit ja todellinen uunin lämpötila saattavat heittää jonkin verran. Hetken päähänpistona päätin testata uunin tehot digitaalisella paistolämpömittarilla sekä vanhalla kunnon leivinuunin lämpömittarilla. En ois kuitenkaan koskaan uskonut, että heitto voi olla niinkin paljon kuin 40 astetta. Niinpä mä siis olen kärtsännyt macaronseja - tosin ihmeen hyvällä menestyksellä - 180°C. Eli kun nuppi olevinaan on näyttänyt 140, onkin totuus ollut lähempänä kahtasataa astetta. Ja kappas! Kummasti paistoaika piteni, kun nupin säätikin näyttämään olevinaan sataa astetta (eli todellisuudessa sitä 140°C). Ja niin on nättejä ja soman värisiä kuoria.


Paiston jälkeen on poutasää...

No on, jos jaksat antaa niiden ranskattarien toipua ihan rauhassa paisto-operaatiosta. Irrottele ne leivinpaperista vasta sitten, kun ovat selkeästi jo jäähtyneet.


...tai myrskysää

Eipä passaa ottaa macaronseja liian raakoina ulos. Suosittelen selvittämään oman uunin todellisen lämpötilojen heiton ja paistamaan sitten 140°C noin 15-20 minuuttia. Kauheasti tätä aikaisemmin ei kannata peltejä pihalle kiskoa, sillä voin kertoa, että macaron-kuorien irrottaminen leivinpaperista tulee olemaan tuskaa. Pikkusen raa'at macaron-kuoret voi aivan hyvin käyttää macaronseihin sellaisenaan, mutta niitä saa kyllä hyvin hartaasti nitkuttaa leivinpaperista irti.

Malttamattomana sitä saattaa nostella vaikkakin kypsiä niin turhan kuumia macaron-kuoria irti leivinpaperista. Siinäpä saattaakin käydä niin, että puolet macaronsista jää pellille ja sulla on kädessäs tyyliin pelkkä uloin kuoriosa. Eli malttia nyt vaan.


Mistä tunnistaa raa'an macaronsin?

Edellisessä kohdassa jo vähän valottelin raa'an macaron-kuoren piirteitä. Sellanen pikkusen raaka macaron-kuori tosiaan tarraa leivinpaperiin kiinni ja sitä todellakin saa nitkuttaa, jotta sen saa ehjänä irti. Todellisen raakaa macaron-kuorta ei saa sitten sitä vähää leivinpaperista irti: macaronin jalka irtoaa kuoren päälliosasta ja sisus on ihan lödöä. 


Miltä näyttää liikaa paistettu ranskatar?

Ei varmaan yllättä, että rusehtavalta. Macaronseja kannattaa tarkkailla uuniluukun tuntumassa, sillä ne ruskettuvat hyvin nopeasti. Liikaa paistetuissa ranskattarissa on ruman rusehtava kuori ja leivinpaperia vasten ollut pohja on niin ikään rusehtava. Macaron saattaa sisältä kuitenkin olla aivan hyvä: tahmea ja mehukas. Mutta saattaapi myös olla, että macaron on kuivunut liikaa ja on tuskasen sitkeä palanutta makua toki unohtamatta.


Mitä sais olla täytteenä?

Periaatteessa macaronien väliin voi lapata ihan oman makunsa mukaista täytettä. Faktahan kuitenkin on, että kosteat tai mehukkaat täytteet tekevät macaron-kuorista löllöt ja vetiset. Jos kuitenkin ehdottomasti jotain vetisenpuoleista haluat ranskattarien väliin laittaa, tee se mahdollisimman lähellä tarjoilua.

Parhaiten macaronsien väliin sopivat vähän kiinteämmät täytteet, kuten suklaasulasta ja ranskankermasta sekoitettavat herkkutäytteet. Ranskankerman sekaan voisi suklaan lisäksi laittaa myös vaikkapa erilaisia rouheita, kuten Marianne Crushia tai erilaisia pähkinärouheita. 

Yksi herkullinen täytevaihtoehto voisi olla valkosuklaa-ranskankerma -täyte, johon lisäisi hillityn verran osittain soseutettuja marjoja. Myös liivatetäytteet ovat ihan kelpoja.

Monet suosivat kreemipohjaisia täytteitä, mutta mä en pidä sitten ollenkaan mistään, jossa tuntuu selkeästi voi tai margariini - ja kreemitäytehän on koostumukseltaan ihan, noh, voita. Mutta koostumuksensa puolesta kreemitäytteet sopivat ihan loistavasti, mikäli vaan pitää kyseisistä sörsseleistä.


Macaronsien täyttäminen

Täyttäminen hoituu ihan teelusikalla, mutta kaikkein kätevintä on pursottaa täyte pussista. Silloin täyte menee tasaiseksi läntiksi keskelle macaron-kuorta ja täyte levittyy nätisti ja tasaisesti, kun toisen macaron-kuoren painaa päälle.

Täyttäminen kannattaa hoidella ainakin osittain sarjatyönä - suklaa-ranskankermatäytteen kohdalla noin neljä macaronsia kerrallaan. Suklaatäyte nimittäin jähmettyy hyvin nopeasti eikä sitä silloin saa painettua todellakaan nätisti ylä- ja alaosan väliin. Tuolloin kyseessä on selkeä koirankakkaefekti, kokeile vaikka.

Jos olet keittänyt* täytteen suklaasta ja kermasta, ei täyte jähmety läheskään yhtä nopeasti kuin sulasta suklaasta ja ranskankermasta sekoitettu täyte. Kerma-suklaatäytteen eli ganachen voi hoidella sarjatyönä ihan huoletta vaikka parillekymmenelle macaronsille yhdellä kertaa.

* Oikeasti täytteen kerma vain kiehautetaan, täytettä ei varsinaisesti siis keitetä.


Macaronsien viimeistely - mitä on spritsaus?

Koristelussa kaikki on mahdollista. Yksi klassinen, helppo ja soma vinkki viitonen on macaronsien koristelu suklaaspritsauksilla eli ohuilla suklaapursotuksilla. Homman voi hoitaa jo kuorivaiheessa (kuten ylläolevassa kuvassa) tai vasta valmiiden macaron-leivosten päälle. Homma toimii niin, että pari palaa suklaata sulatetaan, laitetaan pieneen Minigrip-pussiin, leikataan kulmaan pieni reikä ja nopein liikkein vedellään  yksilölliset raidat jokaisen pariisittaren pintaa koristamaan. Jos vetelet nuo suklaaraidat liian hitaalla liikkellä, tuloksena on sellasta kiemuraista suklaakiharaa.


Macaronsien säilyttäminen

Vaikka Pirkka sun muut myyvät pakastettuja macaronseja, en mä lähtisi täysin valmiita ranskattaria runnomaan pakkasboksin puoleen. Pelkkien macaron-kuorien pakastaminen onnistuu kyllä loistavasti, mutta täyttäminen kannattaa hoidella vasta pakastussession jälkeen. Pakastettu täyte saattaa nääs sulatessaan tehdä macaronista turhan kostean.

Itse täytän macaronsit yleensä tarjoilua edeltävänä päivänä ja säilytän ne ilmatiivissä rasiassa viileällä verannallamme. Tarvittaessa macaronseja voi säilyttää jääkaapissa ilmatiiviissä rasiassa maksimissaan noin viikon verran.

Edit 14.2.2016: Valmiiden, täytettyjen macaronsien pakastaminen onnistuu kyllä ihan hyvin, mutta macaronsin pinta saattaa kerätä sulaessaan kosteutta ja siten olla hieman tahmea.


Tavalla tai toisella epäonnistuneita macaron-kuoria...

Kun sekoittaa taikinaa liian vähän ja taikina jää liian kovaksi ja tönköksi, on tuloksena tällaiset finnikuoret, joilla on näppyä joka ilmansuuntaan.

Liikaa sekoitettu taikina saa aikaan taas tämän näköisiä planeettaleivoksia. Muuten ihan jees, mutta toi uranuksen rengas on turhan iso ja rumakin. Kaiken lisäksi uunimme kärtsäsi pinnankin vielä rusehtavaksi, joten taitaa tuo satsi mennä leivonnan uusiokäyttöön.


Onnistunut macaron-leivos näyttää...

...jotakuinkin tältä! Tässä on mun tekeleistäni kaikkein onnistunein versio. Nätisti kohonnut ja röpelöitynyt jalka, joka ei ole levinnyt. Ja silkkisen tasainen kuori, voi pojat.


Epäonnistuneiden macaron-kuorien jatkojalostus

Älä vaan missään nimessä heitä rumia, rikkoutuneita tai muuten vaan epäonnistuneita ranskattaren puolikkaita roskakoriin! Jos valmiin macaronin pintaan on esimerkiksi tullut kolhu tai lohkeama, sen voi peittää suklaaspritsauksella. Suklaaspritsauksen päälle voi heittää vielä vaikkapa pähkinärouhetta, eikä tällöin ole enää mistään kauneusvirheestä mitään tietoa! Rumat macaronsit voi valmistaa macaronien tapaan myös perheelle makupaloiksi. Jos ne ovat kuitenkin ihan totaalisen karmeita, suosittelen valmistamaan niistä vaikkapa Pops-tikkareita! Mikäli olet katkeroitunut macaronsien epäonnistuttua etkä jaksa heti vaivautua macaron-kuorien jatkojalostushommiin, niin eipä hätää! Kuoret voi pakastaa aivan loistavasti - kuoret pussiin ja pussi pakkaseen.


Ja kaikessa yksinkertaisuudessaan resepti näyttää tältä...

Macaron-kuoriin tarvitset:
110g mantelijauhoa
170g tomusokeria
90g (n. 2,5-3) valkuaista 
30g hienoa sokeria

täytteeksi esim.:
100g suklaata
100g ranskankermaa tai tuorejuustoa

koristeluun:
suklaasulaa

1. Valmista macaron-kuoret: Sihtaa mantelijauho pariin kertaan pienireikäisen siivilän läpi. Yhdistä tomusokerin kanssa ja sihtaa tomusokeri-mantelijauhoseos vielä kertaalleen siivilän läpi.
2. Vaahdota valkuaiset vaahdoksi. Kun valkuaiset ovat kevyttä vaahtoa, lisää hieno sokeri samalla vaahdottaen. Vatkaa suhteellisen kiinteäksi ja kovaksi vaahdoksi.
3. Lisää mantelijauho-tomusokeriseos parissa erässä valkuaisvaahtoon. Nostele taikina sekaisin rauhallisin ottein. Sekoita sen verran, että taikina on sopivan paksuista.
4. Lappaa kama pursotinpussiin. Pursota pyöreitä marenkeja ja lyö peltiä pariin, kolmeen kertaan ihan kunnolla vaikka uunin reunaa vasten, niin mahdolliset marenkihuiput laskevat. Anna macaron-kuorien kuivahtaa noin tunnin huoneenlämmössä. Paista 140°C noin 15-20 minuuttia.
5. Täytä: Sulata suklaa ja yhdistä se tuorejuuston kanssa. Täytä macaronsit ja yhdistä kaksi kuorikappaletta.
6. Koristele: Spritsaa sulaa suklaata leivosten päälle.


Sitten ei muuta kuin macaron-hommiin! ;-)


 ©2015 • Taikakaulin