22. helmikuuta 2013

Kellariravintola Hällä, Hämeenlinna



Mun hiihtolomasuunnitelmat ja vähän kaikki tällä hetkellä heittivät hepsankeikkaa, ja hiihtoloman startatessa mulla olikin edessäni ihan tyhjä hiihtoloma. Loma on kuitenkin onneksi täyttynyt kaikesta kivasta, ja aika extempore lähdetiin kahden kaverin kanssa aamujunalla Hämeenlinnaan. Tarkoituksena oli shoppailla, mutta ihan kuin Hämeenlinnassa tarpeeksi mitään kauppoja olisi ollut. Illemmalla käveltiin Aulangolle kylpylään lillumaan, mutta sitä ennen kävimme ihan taivaallisessa ravintolassa, Hällässä.


Tuon ylläolevan kuvan aukiolta lähdettiin kävelemään ikään kuin kirkkoa kohti kaartaen loivasti oikealle. Kävelimme muutaman kiinalaisen ravintolan ohi, kunnes eteen tuli Hällä. Menimme sisään, ja korkeista hinnoista huolimatta koko paikka oli rakkautta ensisilmäyksellä. 


Yleensähän ravintoloissa on pöytää toisen viereen, mutta Hällässä oli tuollaisia "vankityrmiä", joihin oli tuupattu pöydät. Yllä olevista kuvista vasemman puoleinen on meidän oma pöytäkolo ulkoa päin, oikealla puolella oleva sisältä päin. Kelatkaa, ei tarvitse koko aikaa panikaoida laukun puolesta, kun on mahdollisuus omaan tollaseen koloseen!


Lämpimien ruokien kylkeen kuului salaattibuffet. Ajattelin salaattibuffetin olevan sellanen perusbuffet, josta voi noukkia ne perus salaatit ja kurkut, ja olihan niitä Hällässä juu. Hällän salaattibuffet oli kuitenkin ihan loistava, sillä normirehujen lisäksi siellä oli aivan taivaallista peruna-valkosipuli-broilerisalaattia, jättehyvää leipää ja vaikka mitä muuta fantsua.




Olisin voinut tilata vaikka kaikki menun annokset, mutta härkä vei voiton, ja tilasin "Savustettua härkää cheese & wine" (23,90€). Mediumina tilaamani ulkofileepihvin toisella kyljellä oli todellakin makuhermoja hivelevää punaviinikastiketta ja toisella puolella erittäin täyteläistä vuohenjuustokastiketta. Lisäkkeenä oli rapsakoita ja niin herkullisia grilliperunoita. Sanon tämän tosi harvoin, mutta jos joku on täydellistä, niin tämä!


Rebsu otti "Maissikanaa fromage de vérde" (20,50€) eli mehevää maissikananrintaa pehmeällä tuorejuustolla ja yrteillä täytettynä, napeerattuna punaviinikastikkeella ja lisänä vielä perunafondant. Syöjän mukaan vallan täydellistä tämäkin.


Jupe oli mun kanssa samoilla linjoilla ja tilasi myöskin härkää. Hän tilasi "Kellarimestarin valkosipulihärkää" (22,90€), johon kuului siis härän ulkofileepihvi, tummaa paholaisenkastiketta ja valkosipulismetanaa kera aivan taivaallisten valkosipuliperunoiden. Täydellisyyttä tämäkin annos.


Ravintola oli tosi upea ja ruoat ihan mielettömiä, mutta pakko mainita muutama melkoinen miinus. Alkupaloja syödessämme tarjoilijat tulivat odottamaan lautasiemme tyhjenemistä ja melkein veivät puolitäydet lautaset pois. Saimme toki syödä pääruokamme rauhassa, mutta esimerkiksi mä jouduin sanomaan tarjoilijalle hänen odottavan nyt edes sen aikaa, että kaavin lautaseni tyhjäksi. Mähän en jätä mitään lautaselle, varsinkaan jos kyseessä on tuollainen täydellinen ruoka.

Ruoan jälkeen mentiin vielä vähäksi aikaa shoppailemaan, mutta aika pian lähdettiin käppäämään jotain viisi kilsaa Aulangolle kylpylään. Kylpylän jälkeen käveltiin rautatieasemalle laukuissa Siwan kautta koukatut junaeväät eli Milka-suklaat ;) Tosi mukavan päivän jälkeen oli niiin ihanaa istahtaa InterCityn penkkiin ja junkkuilla himppadeen. 


Raatihuoneenkatu 3
Hämeenlinna

©2013 • Taikakaulin

17. helmikuuta 2013

Café Esplanad



Niin vaikea uskoa, että hiihtoloma on jälleen, enää yksi plus puoli jaksoa koulua ennen kesälomaa, vuoden päästä abiristeilyt risteilty ja vimpat kirjoitukset edessä. Ja tosi vaikea uskoa, että wanhojen tanssit tuli, oli ja meni. Mun mielestä tanssiminen oli ja on tosi kivaa, ja lempparitanssit wanhoissa olivat boogie ja hullusta pyörimisestä huolimatta polkka.

Wanhojen päiväksi sattui kivasti juuri ystävänpäivä, ja alkumarssia eteenpäin sipsutellessa kaverin kanssa huomattiin, että vaihto-oppilaana Saksassa oleva ystävämme oli täydeksi yllätykseksi tullut katsomaan meidän tansseja! Siihen loppui kaikki jännitys ja tanssit menikin tosi kivasti. :)

Ennen kuin tämä paras ystäväni pakkaa kamppeet ja hilppaa takaisin Saksaan, mentiin Helsinkiin. Käveltiin varmaan puoli vuotta ja sitten eteen tuli Café Esplanad. Voitte nyt toki kuvitella tämän paikan olleen melkoisen hintava, mutta vain kerran tätä elämää eletään, joten yhesti tai kahdesti vuodessa on ihan fine.

Mä otin tollasen vuohenjuustoleipäsysteemin, suklaa-toscapullan ja kaakaon. Vuohenjuustoleipäjuttu oli tosi hyvä, suosittelen! Pullanen ja kaakao olivat myös herkkua, mutta ihan hitsin makeita. Kaverini otti kanssa kaakaon sekä sitruunakakkua ja verigreippisorbettia. Jos kahvila näyttää tosi täydeltä, kannattaa välillä katsoa, mihin portaat johtavat. Tällä kertaa koko kahvilan alakerta sohvineen, pöytineen oli meidän käytössä ja saatiin jutella ihan rauhassa. Oikeastihan tämä kellariravintola toimii tilausravintolana, mutta jos puomi alakertaan on auki, niin kuka estää sinne menemästä ;) 




Peeäs Kunnes saan kavereiltani wanhojen tansseista lisää kuvia, voin laittaa tännekin vielä muutaman. Alla kuitenkin jo hieman esimakua ;)

hahaha bataattikeiton voi lusikoida myös mekolle...


Café Esplanad
Pohjoisesplanadi 37
00100 Hki

©2013 • Taikakaulin

4. helmikuuta 2013

The Suklaalakko


Moikka,

aattelin kirjoitella 417 sanaa mun suklaalakosta. Jos joku miettii, että miten tämä liittyy tai vaikuttaa tähän blogiin, niin liittyy oikeastaan aika tosi paljon. :-D Suklaalakon aloitettuani en ole leiponut melkeenpä mitään enkä siksi myöskään päivitellyt blogia, that's it.

Tavoitteenani ei ollut laihduttaminen tai painon pudottaminen, mutta en olis osannut arvata keventyväni kuitenkaan ihan kolmea kiloa muun ruoakavalion ollessa täysin normaali. Mun tavoitteeni oli vähentää ihon epäpuhtauksia syystä seuraavasta: wanhojen tansseissa mahdollisimman puhdas iho. Yhtenä syyskuisena perjantaina (tarkalleen 7.9.12) käppäsin kaverin kanssa kauppaan ja siinä karkkihyllyllä aika ex tempore päätin, että nyt kiikutan kassalle vikan suklaatuotteen ennen wanhoja. Se oli lempparini, Maraboun maitosuklaalevy, söin sen tyyliin saman tien lakon alta pois, ja siitä se sitten alkoi. Puoli vuotta kestävä suklaalakko.

Oikeestaan suklaalakko ja sen aloittaminen on tosi helppoa. Sun pitää vain oikeesti sopia itsesi kanssa, että sitä suklaata et syö - et, vaikka kuinka olisi huono päivä, kanin hautajaiset tai suklaata tyrkyttävä mummeli. Mä päätin, että aina halutessani suklaata juon lasin vettä. Arvatkaa, kuinka monta lasia vettä on mennyt? No en tiedä, mutta voin sanoa, että tosi monta!

Suklaalakko näkyy ennen kaikkea mun naamassa. Ei se nytkään mikään virheetön ole, todellakaan, mutta syödessäni suklaata on seuraavana päivänä kiva kukkiva nassu. Tällä hetkellä selkä on ihan ookoo, mutta sillon joskus puoli miljoonaa vuotta sitten raavin kaikki näpyt sun muut auki, niin arvethan siellä on jäljellä. Uusia epäpuhtauksia ei ole mitenkään kauheasti ilmestynyt, ja peitemömmöillä sitten loput piiloon.

Kieltolistalla on siis ollut suklaa: karkki- ja konvehtisuklaa, suklaakeksit ja -leivonnaiset, jäätelöt - kaikki, missä vaan suklaata on. Täytyy kyllä myöntää, että vahinkoja on tietty sattunut. :-D Epähuomiossa oon haukannut esimerkiksi suklaapäällysteistä jäätelöä tai tietämättäni jonkin leivonnaisen ainesosia purassut palasen suklaakeksiä. En mä noissa tilanteissa mitään poissylkemään ole alkanut, mutta kiinnittänyt vaan jatkossa tarkemmin huomiota, mitä suuhun pistän. Kaakao sen sijaan on ollut sallittujen listalla, tosin hirmu harvoin sitä muutenkaan juon.

Joulu meni lakkoillessa tosi hyvin, sillä ilmoitin etukäteen olevani suklaata vastaanottamaton. Sain vain kaksi rasiaa (normaalisti lähempänä kymmenen), mutta onneksi mun kaverit ovat hoidelleet ne pois mun näkyvistä, thanks vaan teille. Välillä mulla on kyllä ihan hirvittävä suklaahimo, mutta yleensä suklaa ja sen näkeminen tekee - ihme - mutta pahaa. Haastan oikeesti kaikki mukaan suklaalakkoon! Varsinkin painosta eroon haluaville tää on aika hyvä ja helppo vaihtoehto. :)

Nyt reilu viikko ennen wanhojen tanssahteluja otan vielä loppukirin ja tiputan kaikki juustot ja rasvaiset tuotteet sekä leivonnaiset veks. Mutnyt, koska mun juuri alkanut nelkkujakso on sluibausjakso, lähen vähän koemeikkailemaan. Hilipatihei vaan kaikille!


Peeäs Yllä pikku palanen mun wanhojen mekosta sekä vähäsen kosmetiikkaa ja tositosi pitkästä aikaa juomani cappucino. :-)


©2013 • Taikakaulin

1. helmikuuta 2013

Mustikkapalat



Heipsanssaa!

Kolmas koeviikko on vihdoin ohi tänä lukuvuonna, ja jos sun sisällä asuu sellanen pikkunen perfektionisti, on ne oikeesti henkisesti aika raskaita. Mulla oli vain neljä koetta, mutta silti melkonen stressi. En tiedä näkyykö se millälailla ulospäin musta, mutta kymmenen tunnin univelat viikon ajalta, väsymys ja tänpäiväisen ruotsin kokeen tärisevät kädet kertoo ehkä jotain. Että ylppäreitä innolla vaan odottaen. Tavallaan ylppärit on kyllä asia erikseen, mutta jotenkin mun täytyisi käsittää ettei esimerkiksi kaikissa aineissa tarvi olla täydellinen tai edes hyvä. Se on vaan uskomattoman vaikeeta, jos on saanut paljon liian hyviä numeroita. Oikeesti.

Oon nytkin aika väsynyt, mutta aattelin päiväunien sijaan mennä aikaisin illalla nukkumaan ja sinnitellä nyt pystyssä. Teinkin koulusta tultuani mustikkapaloja, koska leipominenhan auttaa ihan oikeestioikeesti kaikkeen. Hifistelyleivonnaiset eli vaikka pikkutarkat marsipaanikakut (kuten tämä) aiheuttaa toisaalta kyllä taas ihan kamalan stressin, mutta tällaset lepposat leivonnaiset on jättefine.

Niin ja se suklaalakko. Se on suurin syy tähän postailemattomuuteeni, sillä suklaan ollessa nyt jo yli neljättä kuukautta tiessään ovat kaikki muutkin makeat leivonnaiset jääneet. Sikkepitkän leivonnaisreseptitauon jälkeen siis mustikkapaloja Open Cafén ohjeella, var så goda. ;)


Tarvitset:
300g voita tai margariinia
6 kananmunaa
6 dl sokeria
3 dl maitoa
9 dl vehnäjauhoja
5 tl vaniljasokeria
3 tl leivinjauhetta (alkup. ohjeessa ei ollut ollenkaan leivinjauhetta)
mustikoita


1. Sulata voi tai margariini. Anna jäähtyä.
2. Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
3. Sekoita kuiva-aineet keskenään.
4.  Lisää munasokerivaahdon sekaan vuorotellen jäähtynyttä voita, maitoa ja kuiva-aineseosta. Sekoita tasaiseksi ja kaada leivinpaperille uunipellille. Ripottele päälle haluamasi määrä mustikoita.
5. Paista 200°C 15-25 minuuttia.


Peeäs Oon niin koukuttunut iPhoneen, että en edes muista, milloin kuvia olisin järkkärillä ottanut. Nyt siitä [järkkäristä] loppui juuri akku, niin iPhone hoiteli jälleen homman.

©2013 • Taikakaulin
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...