26. tammikuuta 2014

Miniloma Tallinnassa - Olde Hansa, Basiilik, Kalev Spa



Joku teistä saattaa ehkä muistaa mun ja Pihliksen viime kesäisen fillarireissun Turun ja Ahvenanmaan saaristoissa…? Me tulimme silloin Maarianhaminasta Suomeen Viking Linella, ja Pihlis sai pari kuukautta sen reissun jälkeen matkalahjakortin "lahjana" liityttyään Viikkarin klubiin. Matkalahjakortti oli sellanen "neljä tuntia Tallinnassa" -tsydeemi, mutta me päätettiin jäädä Tallinnaan vähän pidemmäksi aikaa. Löydettiin Kalev Spa -kylpylään tosi kiva tarjous, joka sisälsi kaksi hoitoa, aamupalan, allasosaston sekä kuntosalin. 

Suolahuone!

Hoidoiksi valitsimme suolahuoneen sekä Kalahari-hieronnan, joka oli niiin rentouttavan ihana. Hotellihuone oli tosi kiva, ja tuolla ylemmän, mustavalkoisen kuvan taka-alalla näkyy sellanen avattava kerrossänky. 


Käytiin syömässä vanhan kaupungin Olde Hansassa, joka on siis keskiaikainen ravintola. Sen tunnelma on tosi ihana eikä ruoassakaan ole valittamista. Mun lautaselle päätyi "Jumalainen paistettu sian potka pehmeän olutsiirapin cera", joka tosiaan oli aivan jumalaista! Lisukkeina oli kypsennettyä lanttua, hapankaalihilloketta, spelttiä, suolakurkkua sekä keskiaikaista sinappia. Pihlis taas tilasi "Ancan jalkaa".



Nukuin hotellihuoneen upottavassa sängyssä ja valkoisissa lakanoissa oikeesti paremmin kuin omassa sängyssäni, haha. Herättyämme kipaistiin aamupalalle, joka ei kyllä ihan viime kesän laivapaluumatkan Viking Buffetin aamupalaa voittanut mutta oli oikein täyttävää ja maittavaa silti.


Shoppailukierroksen jälkeen hilattiin kamat Basiilik-ravintolan kulmapöytään. Pihlis tilasi uunipastan, jossa mun muistaakseni oli ainakin vuohenjuustoa ja mantelia…… Ja mä tilasin poikkeuksellisest pizzan! Prosciutto-pizza oli kyllä hyvää, mutta olisin kaivannut enemmän itse ilmakuivattua kinkkua sekä ehdottomasti rucolaa siihen pinnalle.


Toivottavasti tämän miniloman ansiosta jaksaisi pakertaa ylppäreiden ja pääsykokeiden eteen ihan täysillä. Mun osalta lukio on varsinaisten koulupäivien osalta finito, ja ihan näillä näppäimillä pitäisi todellakin aloittaa se järkyttävä ylppäriralli parin kuukauden päässä odottavaa koitosta varten… Sosiaalipsykologia tossa odotteleekin, hej på dej!

©2014 • Taikakaulin

18. tammikuuta 2014

Rumat macaronsit ja tylsä kakku


Moikka! Ajattelin vähän vilauttaa teillekin näitä epäonnistuneita kokkailuja ja leipomuksia, nimittäin ei mullakaan mene kaikki kuin Strömsössä läheskään aina. Macaronsit ovat tunnetusti jokseenkin haastava leivonnainen, ja nyt mäkin sen ymmärrän. Kokeilin normaalista poiketen toista macaron-reseptiä, ja ne eivät onnistuneetkaan, ja kuorien lopputulos on nähtävissä tuosta ylemmästä kuvasta. Ihan kivan värisiä, mutta niin rumia. Taikina jäi myös liian kovaksi, ja sen takia tossa macaronin keskellä on tollanen ihan jäätävä huippu, jota ei tietenkään saisi olla. Ei auttanut pellin hakkaaminen pöytää vasten, ei ne huiput mihinkään laskeneet. Lopputulos suklaaganachen kera oli kuitenkin namia, vaikka melko murentuvaa sorttia olivatkin. Sain muuten joululahjaksi parhaalta ystävältäni Pariisilainen macaron-leivos -kirjan, ja odotan niin innolla, että pääsen kokeilemaan niitä herkkumacaronseja!

Tuo kattila taas on osittain epäonnistunut suklaafudgeyritys. Keittelin massaa, ja yhtäkkiä vaan huomasinn rasvan erottuneen siitä itse massasta. Tämä tarkoittaa sitä, että fudgen pinnasta tulee kiiltävä ja, no, rasvainen. Makuun rasvan erottuminen ei vaikuta, mutta ulkonäköön kyllä. Koska estetiikka on mulle hitsin tärkeää, pyörittelin tuosta massasta palloja ja kastoin temperoituun suklaasulaan. Ja arvatkaapa mikä blogissa jo vilahtanut makeinen on kyseessä? Suklaafudgepallot!


Jouluaattona meidän jälkkäripöydässä oli tuo ylläoleva kakkunen, josta itse asiassa oon maininnut Lumihiutalemacaronsien yhteydessä. Kakussa on normaali vaalea sokerikakkupohja, täytteenä vaniljainen kerma-rahkatäyte puolukoilla ja kuorrutuksen hoitelin perus kinuskilla ja kaksivärisillä pursotuksilla, joiden päälle heittelin pähkinärouhetta. Kakku oli ihan kivan näkönen, mutta jotenkin maku ei vaan napannut - kostukkeen glögi ei mun makunystyröitä ainakaan hivellyt. Myös kinuskista tuli ihan himppusen liian sitkeä, mutta huoneenlämmössä se onneksi pehmeni.

Leiponut olen viime aikoina niin vähän, että laitankin tähän loppuun mun mielestä melkoisen kivasti onnistuneen kampauksen! En ole varmaankaan kertonut, mutta mä en voi käyttää mitään lämpövekottimia mun tukkaan. Hiustenkuivaaja, suoristin ja vaikkapa kiharrinpuikko ovat kaikki kieltolistalla, sillä mun tukka ei vaan suojista huolimatta kestä niitä. Niinpä eräitä hautajaisia edeltäneenä iltana laitoin tuttuun tapaan sukat päähäni (=sukkakiharat) olettaen tietenkin, että niistä tulee ihanat kiharat, kuten aina aikaisemminkin. Aamulla näky oli kuitenkin ylilyhyt permanentti, ja niinpä mä sitten aloin vääntää tukkaa kiinni. Lähtöön oli aikaa viisitoista minuuttia, ja jotenkin aivan ihmeen kaupalla sain hengettömillä pinneillä, moussella, lakalla ja Wanhojen tansseihin hommaamillani hiustimanteilla aikaan alla näkyvän kampauksen. 


©2014 • Taikakaulin

9. tammikuuta 2014

Burritoja kana-sinihomejuustotäytteellä, paistettua ananasta & nachoja


Loppiaisen jälkeen alkoi meilläkin koulu, ja kyseinen kouluunpaluu oli varmaan kaikkein rankin ikinä. Tuleva kevät on melkeinpä valehtelematta tuskaa tai ainakin vähintään ahdistusta, sillä kolmen jäljellä olevan yo-kirjoituksen lisäksi ilmoittauduin korottamaan yhtä jo syksyllä hyväksytysti kirjoittamaani ainetta (ei sitä enkun B:tä, vaan terveystiedon E:tä…), ja heti kirjoitusten jälkeen lukiokirjat vaihtuvat pääsykoekirjaan unohtamatta lukion musiikkidiplomia, joka on vielä tälläkin hetkellä ihan kiitettävän keskeneräinen. Odotan vain niin sitä toukokuun vikaa päivää, jolloin saan tunkea sen lakin syvälle päähäni ja himmailla Gaudeamus Igiturin tahtiin meidän huippulukion areenalla…!

Nyt mun pitäisi olla kertailemassa äidinkieltä huomista preliminääriä varten, mutta sepä nyt ei satu inspaamaan sitten ollenkaan… Voi miksi en kirjoittanut syksyllä vaikka neljättä ainetta, musta silloin oli paljon kivempi lukea ja motivaatiokin oli positiivisen puolella. Ja koska äidinkielen pänttääminen ei nyt tosiaan vaan nappaa, tulin jakamaan tän ihanan meksikolaisen ruoan! Kokkailtiin V:n kanssa tässä yhtenä iltana kana-sinihomejuustotäytteisiä burritoja, jotka maustoin kyllä melkoisen runsaalla kädellä ainakin omaan makuuni. Burritojen kaveriksi uunipellille leikkelimme tuoreen ananaksen, joka olikin ihan huikean hyvää paistettuna. Kylkeen heitettiin vielä kouralliset nachoja, ja voi vitsit että oli niiin hyvää!


Tarvitset:
5-6 kpl isoja tortillalättyjä (Santa Maria)
n. 1/2 - 1 prk tomaattisalsaa
3 pkt maustamattomia kananpojan fileesuikaleita (á 250g)
1,5 pss Santa Maria Fajita Spice Mix -mausteseosta
1 keltainen paprika
1 punainen paprika
1 iso keltainen sipuli
1 pkt Valio Aurajuustoa (tai muuta vastaavaa sinihomejuustoa)
jalapenoja maun mukaan (väliin ja/tai pinnalle)
juustoraastetta
+
ananas


1. Pilko paprikat ja sipuli haluamasi kokoisiksi paloiksi.
2. Paista kananpojan fileesuikaleet voissa. Lisää mausteseos sekä pilkotut paprikat ja sipuli paiston lopussa. Anna maustua.


3. Levitä tortillalätyille salsaa ja nostele siihen päälle kana-paprika-sipuli -seosta. Murenna/leikkaa myös homejuustosta paksuja siivuja/palasia. Halutessasi voit laittaa myös jalapenosiivuja burriton sisään.


4. Taita burrito kasaan eli nosta molemmat reunat täytteiden päälle ja paina cocktail-tikuilla kiinni. Burriton pinnalle voi seivästää cocktail-tikuilla jalapenoja. Ripottele burritojen pinnalle vielä juustoraastetta.
5. Leikkaa ananas siivuiksi ja laita ananassiivut burritojen väliin pellille. Paista 175 °C noin 15-20 minuuttia.



©2014 • Taikakaulin
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...