18. tammikuuta 2014

Rumat macaronsit ja tylsä kakku


Moikka! Ajattelin vähän vilauttaa teillekin näitä epäonnistuneita kokkailuja ja leipomuksia, nimittäin ei mullakaan mene kaikki kuin Strömsössä läheskään aina. Macaronsit ovat tunnetusti jokseenkin haastava leivonnainen, ja nyt mäkin sen ymmärrän. Kokeilin normaalista poiketen toista macaron-reseptiä, ja ne eivät onnistuneetkaan, ja kuorien lopputulos on nähtävissä tuosta ylemmästä kuvasta. Ihan kivan värisiä, mutta niin rumia. Taikina jäi myös liian kovaksi, ja sen takia tossa macaronin keskellä on tollanen ihan jäätävä huippu, jota ei tietenkään saisi olla. Ei auttanut pellin hakkaaminen pöytää vasten, ei ne huiput mihinkään laskeneet. Lopputulos suklaaganachen kera oli kuitenkin namia, vaikka melko murentuvaa sorttia olivatkin. Sain muuten joululahjaksi parhaalta ystävältäni Pariisilainen macaron-leivos -kirjan, ja odotan niin innolla, että pääsen kokeilemaan niitä herkkumacaronseja!

Tuo kattila taas on osittain epäonnistunut suklaafudgeyritys. Keittelin massaa, ja yhtäkkiä vaan huomasinn rasvan erottuneen siitä itse massasta. Tämä tarkoittaa sitä, että fudgen pinnasta tulee kiiltävä ja, no, rasvainen. Makuun rasvan erottuminen ei vaikuta, mutta ulkonäköön kyllä. Koska estetiikka on mulle hitsin tärkeää, pyörittelin tuosta massasta palloja ja kastoin temperoituun suklaasulaan. Ja arvatkaapa mikä blogissa jo vilahtanut makeinen on kyseessä? Suklaafudgepallot!


Jouluaattona meidän jälkkäripöydässä oli tuo ylläoleva kakkunen, josta itse asiassa oon maininnut Lumihiutalemacaronsien yhteydessä. Kakussa on normaali vaalea sokerikakkupohja, täytteenä vaniljainen kerma-rahkatäyte puolukoilla ja kuorrutuksen hoitelin perus kinuskilla ja kaksivärisillä pursotuksilla, joiden päälle heittelin pähkinärouhetta. Kakku oli ihan kivan näkönen, mutta jotenkin maku ei vaan napannut - kostukkeen glögi ei mun makunystyröitä ainakaan hivellyt. Myös kinuskista tuli ihan himppusen liian sitkeä, mutta huoneenlämmössä se onneksi pehmeni.

Leiponut olen viime aikoina niin vähän, että laitankin tähän loppuun mun mielestä melkoisen kivasti onnistuneen kampauksen! En ole varmaankaan kertonut, mutta mä en voi käyttää mitään lämpövekottimia mun tukkaan. Hiustenkuivaaja, suoristin ja vaikkapa kiharrinpuikko ovat kaikki kieltolistalla, sillä mun tukka ei vaan suojista huolimatta kestä niitä. Niinpä eräitä hautajaisia edeltäneenä iltana laitoin tuttuun tapaan sukat päähäni (=sukkakiharat) olettaen tietenkin, että niistä tulee ihanat kiharat, kuten aina aikaisemminkin. Aamulla näky oli kuitenkin ylilyhyt permanentti, ja niinpä mä sitten aloin vääntää tukkaa kiinni. Lähtöön oli aikaa viisitoista minuuttia, ja jotenkin aivan ihmeen kaupalla sain hengettömillä pinneillä, moussella, lakalla ja Wanhojen tansseihin hommaamillani hiustimanteilla aikaan alla näkyvän kampauksen. 


©2014 • Taikakaulin

2 kommenttia:

Nuori Emäntä kirjoitti...

Itse juuri totesin epäonnistuneen synttärikakun leiponeena, että tärkeän juhlan kynnyksellä ei kannata alkaa kokeilemaan mitään, vaan luottaa ainoastaan niihin hyväksihavaittuihin luottoresepteihin. Voi että *tutti, nyt onneksi vaan naurattaa. :)
Mutta tämähän se vasta on elämää, ei aina vaan täydellisyyttä!

Taikakaulin kirjoitti...

Juu, niinhän se on! Mä pidän kuitenkin riskien ottamisesta, ja melko moneen juhlaan tuleekin tehtyä itselle ihan ns. tuntematon kakku. :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...