Selvennykseksi...
...koti = tämä opiskelukaupungin kämppäni
...kotikoti = oikea koti ♥︎
Häiritseekö sua ulkona lainehtiva ruskea, märkä loska ja jo iltapäivästä synkkänä vallitseva pimeys? Mua nimittäin ei häiritse ollenkaan. En ole oikein keksinyt syytä, miksi noista super tutuista ja jokavuotisista luonnonilmiöistä pitäis aina masistella, sillä ainakin mun mielestä on tosi ihanaa käpertyä ison glögimukin ja kudinpuikkojen kanssa sohvannurkkaan ja kuunnella joulumusaa varsinkin kun tietää, että ulkona on hyytävän kylmä unohtamatta toki pimeyttä.
Toisaalta syy on ehkäpä siinä, että pidän yksinolemisesta hurjan paljon, ja viltin alle käpertyminen vain on mun mielestä niin kivaa. Mulla alkoi yliopiston joululoma jo ennen itsenäisyyspäivää, mutta töiden takia olen täällä susirajalla melkein jouluviikolle asti. Aluksi ajatus kahdesta viikosta omassa yksinäisyydessäni tuntui ihan kamalalta, mutta oikeastaan tämä on tosi ihanaa. Olen nukkunut niin pitkään kuin unta on vain riittänyt, neulonut sukkia ihan hullulla tahdilla ja käynyt pörräämässä ostoskeskuksissa joululahjaostosten innoittamana. Tulin juuri kotiin joululahjametsästysreissulta ja tarvottuani läpi loskamössöisen torin oli tänne mun pikku kämppääni ihan tosi ihana tulla!
Ajattelin jakaa kanssanne muutaman kuvan tästä mun yksiöstä, jossa on mukavat 32,5 neliötä. Mulle oli ihan päivänselvää, että pääväri tulee olemaan valkoinen - ja sitähän täällä mun kämpässäni todellakin on! Mun ehdoton mekka on Ikea, ja sieltä suurin osa näistä mun huonekaluista onkin. Mun on muuten pakko hehkuttaa tuota Ikean ihanaa Ursula-palmikkovilttiä (sohva pedattu ko. viltillä), sillä sen alle on kyllä voittamattoman ihana mennä lämmittelemään jäisiä varpaita!
 |
| Olkkari-nukkumisnurkkaus |
 |
| Tekotalja lämmittää aamupalaa mässyttäessä ja Hesaria lukiessa |
 |
| Poikkasin ihanien aleruusujen varret lyhyiksi ja tuikkasin kukat purkkeihin |
 |
| Panoraama-kuva keltaisesta keittiöstäni |
 |
| DIY: sisustustaulu |
Loppukevennyksenä näytettäköön tuo ylläoleva kuva ananaspurkista ja vasarasta. Shoppasin ajatuksissani ananassäilyketölkin, jossa ei ollutkaan sitä sellaista avausklipsiä. Mulla ei tuolloin myöskään ollut tölkinavaajaa, mutta koska halusin ananasta, otin järeämmät työkalut käyttöön. Naputtelin (lue: hakkasin) purkin auki tuolla vasaran "ohuella" päällä, jolla siis vinoon menneet naulat kiskotaan irti. Tehokkaasti aukesi kyllä purkki, mutta huomaavainen ystäväni toi mulle tuparilahjaksi ihka oikean tölkinavaajan, jolla tuo tölkin avaaminen on sata kertaa helpompaa. :-D
2 kommenttia:
Hugs and kisses sinne pohjoiseen, I hate dishes, too.
(DIY-mietelause)
Ahhahahaa ;-D
Lähetä kommentti