Jäätävän hyvää yliopistosapuskaa

2,60€
Paistettuja silakoita perunamuusilla ja kermaviilikastikkeella, salaattibuffet
@Ravintola Pihvinikkari (ei kampusrafla)

Keväisen pirteätä maaliskuuta! Mä oon back in business susirajalla eli opiskelut ovat pitkän tauon jälkeen vihdoin alkaneet ja nepä ovatkin pitäneet mut vaihteeksi melko kiireisenä. Opiskelujen lomassa käydään usein syömässä meidän yliopistolla sijaitsevissa Amican ravintoloissa, joissa on ihan tajuttoman hyvää ruokaa noin niin kuin hintaan nähden. Yliopiston kampusravintoloissa pääsääntöisesti päivän perusateria kustantaa opiskelijalle 2,40€ ja kevyt keittolounas taas 1,90€. Valmiiksi kootusta salaattiannoksesta pitää pulittaa vaatimattomat 2,60€. Näiden Amican kampusraflojen lisäksi tässä kaupungilla on myös muita Amican ravintoloita, joista opiskelija saa loistavan aterian 2,60€ hintaan eli himpun kalliimmalla kuin nuissa varsinaisissa kampusravintoloissa.

Tavalliselle pulliaiselle (lue: ei-opiskelijalle) nää sapuskat maksaa sellasen reilut seitsemän euroa, mikä on kyllä joistain ruoista sika paljon. Toisaalta ateriaan kuin ateriaan kuuluu salaatti-, leipä- ja siemenbuffetit, jotka ovat melko hyvät. Hintaan sisältyy myös aina kaksi juomaa: veden lisäksi saa valita mehun, maidon, piimän tai kotikaljan. Ei varmaan tarvitsisi edes kertoa, että mun mielestä hinta-laatusuhde on opiskelijoiden annoksissa useimmiten aivan kohdallaan.

P.S. Mulla oli tänään lauantaina koulua seitsemän tuntia (kyllä), ja ihan harmittaa, kun en tajunnut ottaa kuvaa tämän päivän lounaasta. Oli nimittäin sen verran herkulliset yrttiöljyllä marinoidut lihapullat että nam. Jos lukiossamme oli maistuvat ruoat, niin nämä yliopistomätöt vasta gourmeta ovatkin, haha.

2,40€
Rapeat kalapalat kermaviilikastikkeella, limellä, tilliperunoilla, kukkakaalilla, punajuurella, oliiveilla ja vihersalaatilla
@Ravintola Verola

2,60€
Juustoinen broileri-nachosalaatti currykastikkeella
@Ravintola Verola

2,40€
Kaalilaatikkoa puolukkahillolla, coleslaw-salaatilla, vihanneksilla ja oliiveilla
@Ravintola Verola

1,90€
Juustoinen peruna-purjososekeitto
@Ravintola Natura

2,40€
Rapeita kananugetteja currykastikkeella, perunoilla, marinoiduilla pavuilla, vihersalaatilla
@Ravintola Carelia

2,40€
Hapanimeläpossupataa, ohra-riisiä, salaattibuffet
@Ravintola Verola

 ©2015 • Taikakaulin

Taivaallinen Café Cabriole, Porvoo

Ootko käynyt Café Cabriolessa? Jos et, niin suosittelen pikaisesti kääntämään nälkäiset ja vähemmän-nälkäiset massut kohti tätä Porvoon parhaaksi rankattua kahvilaa. Käytiin äitin kanssa muutama aamu takaperin Porvoossa käydessämme aamiaisella Cabriolessa, ja mun silmät olivat varmaan yhtä suuret kuin lautasantennit, kun meidän tilaamamme "paahtopaistisämpylä" ja "fetapinaattipiirakka" kiikutettiin pöytään. En todellakaan olisi tunnistanut annoksiamme sämpyläksi ja piirakaksi, sillä ne olivat kyllä melkoisen kuninkaalliset versiot kyseisistä ruoista. Niiden kylkeen oli tuupattu kaikkea aina ihanasti balsamicolla maustetusta vihersalaatista maissikrispeihin ja vesimeloneihin, ja on varmaan sanomattakin aivan selvää, että olivathan sapuskat ihan älyttömän herkulliset.

Suolaisten herkkujen lisäksi kahvilan avarien ikkunoiden ja puisien pöytien ääressä voi nauttia vaikkapa chai lattea, paikan päällä puristettua appelsiinimehua tai melkeinpä mitä tahansa muuta herkullista juotavaa. Mikäli makeahammasta sattuu kolottamaan, kannattaa käppästä suoraan kakkuvitriinin eteen. Voin luvata, että Cabriolesta saa ihania kakkuja joka lähtöön. 

Ja mikä parasta, Café Cabriole on auki jo melkeinpä siihen aikaan, kun sianpieremän aikaan heränneet ihmiset ovat liikenteessä. Kahvila aukeaa nimittäin maanantaista lauantaihin puoli yhdeksältä, ja tämän takia mekin aamuvarhain Porvoossa pörränneet suuntasimme Cabrioleen. Pikaisen googlettelun tuloksena tämä nimittäin oli jos ei ainoa niin ainakin yksi niistä ainoista kahviloista, jotka ennen kymmentä aukeavat. 

Lompakko saattaa kokea pienoisen pikadieetin kahvilakäynnin aikana, mutta kerrankos sitä (ja kun äiti maksoi, hehheh). Olivat ne mun feta-pinaattipiirakka härpäkkeineen sekä chai latte ja maman lautasen sisältö vaan niin syntisen hyviä.    N a m.

Café Cabriole

Piispankatu 30 (siinä Porvoon torin ja bussiaseman laidalla)

06100 Porvoo

p. 019-523 2800

Wanhat 2013

Penkkarit 2014

 Peeäs Nyt on jälleen se ihana aika vuodesta, kun lukiolla juhlitaan wanhojentanssien sekä penkkareiden merkeissä. Voi että, kuinka mulla onkaan ikävä lukiota ja noita päiviä! ♥︎

©2015 • Taikakaulin

Joulukattaus - karkkikeppejä ja puolukanvarpuja

Heippahei - olihan sullakin ihana joulu? Mitenhän se onkaan, että aina niiden järkkyjen "12 tuntia keittiössä" -rupeamien jälkeen vannon alimpaan sinne, etten kyllä enää koskaan ryhdy moiseen keittiörumbaan... Kunnes sitten kuitenkin löydän itseni sen saman sähkövatkaimen varresta. Ilmoitin äitille, että aion valmistaa jouluruoat limpusta laatikoihin itse sekä suunnitella aattoillan ja joulupäivän kattauksen. Ehti siis kulua huimat puoli vuotta ylioppilasjuhlistani (jonne siis valmistin kaikki tarjottavat itse), kun nyt joulun alla viettelin jälleen muutaman pitkän päivän muun muassa pottulaatikkoa imeltäen, macaronseja pursotellen ja limppuja pyöräytellen keittiössä puuhellan lämmössä.

Lätkäsen tähän julkaisuun kuvia kattauksesta sekä blogissa jo aiemmin esiintyneistä herkuista. Seuraavien lomapäivien aikana on luvassa puolukka-valkosuklaahyydykekakkua, peruna- ja porkkanalaatikkoa, lohihyydykettä sekä mätialkupalaa eli ilmestyksiä, joita tosiaan en ole täällä vielä aiemmin vilautellut. Pysykääpä siis kuulolla. :-)

Halusin, että kattaus olisi perusilmeeltään valoisa ja vaalea. Pöytäliinaksi kaivelin valkoisen pellavaliinan, jonka päälle halusin luonnollisen pellavan värisen pikkuliinan. Taitoskohtia en ehtinyt enkä jaksanut silitellä siloisiksi, joten mentiin taitoksisilla versioilla. Meillä on erivärisiä lautasia joka lähtöön, mutta halusin ehdottomasti nuo Iittalan klassiset, valkoiset Teema-sarjan lautaset. Viinilasit ovat kanssa Iittalan, ja iskän mukaan myös nuo juomalasitkin. Aterimiksi valitsin meidän talomme vanhoja haarukoita ja veitsiä, jotka on valmistettu viime vuosisadan puolessa välissä. Nuo vanhemmat aterimet ovat musta niin ihanan maalaisromanttisia, että ei kestänyt tosiaan kauan valita niiden sekä Hackmanin uusien aterinten välillä. 

Lautasliinat taittelin yksinkertaisesti tuollaisiksi lautasen halkaisijan mittaisiksi suorakaiteiksi, joille asetin normiaterimet sekä kolmipiikkisen alkupalahaarukan. Aterinten viereen laitoin tuosta meidän metsästämme nyppimäni puolukanvarvut sekä vaivalla shoppaamani Polka-karkkikepit. Lopuksi sidoin vielä koko servettisetin kiinni ah-niin-ihanalla juuttinarulla. Ruokapöydälle asetin yhden ison valkoisen kynttilän sekä metsästä raahamiani havuja. Vaikka itse sanonkin, mun mielestä kattauksesta tuli aika kiva.

Tarjolla ruokapöydässä meillä oli...

• kinkkua ja kalkkunaa
• rosollia
• lohihyydykettä
• sinihomejuusto-saksanpähkinä-punajuurisalaattia (by mama)
• joululimppua
• saaristolaisleipää (by Pihlis)
• porkkana-, peruna- ja lanttulaatikkoa

Herkkupöydässä puolestaan...

• macaronseja
• joulupipareita
• puolukka-valkosuklaahyydykekakku
• Reindeer Noses -suklaanameja

 

 

©2014 • Taikakaulin

Omeletti

Heipsan. Viime aikoina oon jostain syystä paistellut herkullisia omeletteja tosi usein, välillä monta kertaa päivässä. Nämä kuvat ovat heinäkuun lopulta, kun raahasin aamupalakamppeet puutarhaan ja nautiskelin kaikessa rauhassa ihanan aamiaisen. Voisin veikata, että nyt kun muutan opiskelemaan tuonne itäiseen Suomeen, lymyää mun lautasella varmaan entistäkin useammin tällaiset nopeat viritykset.

Mä muutan tuonne Itä-Suomeen neljän päivän päästä. Kamat on suurimmaksi osaksi roudattu, ja nyt hoitelen vielä vimppoja juttuja. Fiilikset ovat vielä vähän ristiriitaiset - mielettömän siistiä päästä opiskelemaan alaa, josta on viimeiset kymmenen vuotta unelmoinut, mutta samalla jokseenkin raskasta, sillä kaikki läheiset perheestä poikaystävän kautta kavereihin jäävät tänne etelään. Onneksi junat kulkee ja netti toimii. 

Mutta nyt kuitenkin omeletin kimppuun:

Tarvitset:

kananmunia

lihaa/kanaa/kalaa

tomaattia

paprikaa

juustoa

mausteita (suola, pippuri)

(Koristeluun:

basilikan lehtiä)

1. Kuumenna pannu, lisää voita ja riko kananmunat. Riko munien rakenne ja anna kypsyä rauhassa. 

2. Heittele päälle kaikenlaista haluamaasi täytettä. Viimeistele mausteilla. Kippaa lautaselle ja syö.

Peeäs Piirtelin tässä yhtenä aamuna 2D ja 3D -kuvat mun asunnosta. Mitat ovat sinnepäin -mittoja, mutta noista näätte vähän, minkälaiselta mulla siellä näyttää näin ennen kuin mulla on vielä mitään kunnon kuvia sieltä. Kyseessä on tosi passeli ja mukavankokoinen (32,5m2) yksiö helmellä sijainnilla varustettuna.

©2014 • Taikakaulin

Kulinaristin mekka - Dubrovnik

Atlantic Kitchen

Hotellin ravintola

Kun oli abivuoden, ylioppilaskirjoitusten ja yliopiston pääsykokeiden jälkeen viilettänyt tukka putkella töissä toukokuusta elokuuhun, oli melkosen ihanaa häippästä äidin kanssa lomailemaan Kroatiaan viikoksi. Hotellimme sijaitsi Lapadin kaupunginosassa Dubrovnikissa, ja sieltä pääsi todella helposti bussilla tai kävellen vaikka minne. Hintataso oli suunnilleen sama kuin Suomessa, joskin ravintoloissa ruokaileminen oli positiiviseksi yllätykseksi edullisempaa kuin täällä Pohjolassa - vai saako Suomessa oikeasti loistavan illallisen alkupaloineen, viineineen ja jälkiruokineen alle viidelläkympillä? Ei munkaan mielestä. Ja niin, Amarillot sun muut tylsät ja ylihintaiset ketjuravintolat ovat ihan huikean kaukana tuosta peräänkuuluttamastani loistavasta illallisesta.

Nyt mä lähden iskän kanssa kotiuttamaan Ikeasta vuodesohvasängyn sekä hyllyn, nimittäin mun muutto kolkuttelee ihan vain yhden viikon päässä. Siispä me suuntaamme auton nokan kohti mun ehdotonta tavaratalomekkaa, mutta suunnatkaa te nokkanne ruokamekkaan aka Kroatiaan - vaikka sitten tämän postauksen välityksellä. ;-)

Atlantic Kitchen

Reissun parhaan illallisen tarjosi to-del-la pitkien portaiden yläpäässä vuorenrinteellä sijainnut Atlantic Kitchen. Konstailematonta ja mutkatonta ruokaa, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan oli taivaallista. Alkupalaksi söimme herkullista valkosipulileipää ja pääruoaksi otimme molemmat todella onnistuneesti kypsytetyt simpukat tomaattikastikkeessa, joka oli höystetty kaikella ihanalla Välimeri-kamalla. Niin simppeliä, niin hyvää. Ison peukun tämä ravintola saa siitä, ettei siellä soinut musiikki. Vaikka musiikkia onkin kiva kuunnella, pilaa se mun mielestä helposti monen asian. Musta tuntuu, että en pysty maistelemaan ruokaani kunnolla, jos musiikki huutaa ja bassot sen kuin jauhavat taustalla.

(Trip Advisor rankkasi Atlantic Kitchenin sijalle 43.)

Restaurant Azur

Miltei ykkössijalle ylsi myös kroatialaista ja välimerellistä ruokaa aasialaisella twistillä loihtinut Azur. Alkupalaksi tilasimme hieman samosan tyyppisiä filotaikinaan leivottuja lohi-wasabikolmoita, jotka osoittautuivat aivan taivaallisiksi! Siis aivan huikean hyviä.

Minä tilasin pääruoaksi tuoretta tonnikalaa pannulla pikaisesti pyöräytettynä. Kyljessä oli herkullisia, ohuen ohuita ja totaalisen rapeita kasvislastuja, jotka olivat siis niin ohuita, että sana lastu ei edes kuvaa niitä oikein. Niiden lisäksi lautasella komeili riisiä sesamsiemenillä sekä cashewpähkinöillä.

Äiti tilasi superhyviä paikallisia lihapullia tulisessa kookoskastikkeessa. Lisänä oli tulisuutta vaimentamaan pienehkö kipollinen riisiä. 

(Trip Advisor sijoitti Azurin kahdeksanneksi parhaimmaksiksi ravintolaksi Dubrovnikissa.)

Pantarul

Trip Advisor sijoitti Pantarulin parhaimmaksi ravintolaksi Dubrovnikin alueella. Ja ruoka totisesti myös oli hyvää. Äiti tilasi alkupalaksi herkullisen tapastyylisen lautasen. Pääruoaksi minä tilasin herkullisen vasikka-annoksen, jonka liha oli paistettu ihan silmissähajoavan mureaksi. Sanomattakin lienee selvää, että olihan se nyt ihan naurettavan hyvää. Äiti tilasi ankalla täytettyä kananrintaa sekä maustettuja vihanneksia.

Trattoria Tezoro

 

Yhtenä iltana suuntasimme vanhan kaupungin sydämeen syömään Tezoroon. Harmiksemme illallisaika ei ollut vielä alkanut, mutta lunch-listan ruoat olivat kyllä nekin todella hyvät. Minä söin uppopaistettua kalamaria, ja äiti tilasi tuoreesta tonnikalasta valmistetun pizzan. Jälleen kerran niin yksinkertaista ja hyvää.

(Trip Advisor rankkasi Trattoria Tezoron sijalle 144.)

Three islands cruise - jäätelöä Lopudin saarella

Aamiaista hotellilla

Panorama Restaurant

©2014 • Taikakaulin

Kun kasvatustieteen ylioppilas taivaallisen purilaisen söi

Kasvatustieteen ylioppilas täällä, terve vaan! Tänään postilaatikkoon oli kolahtanut iso ja lihava kirje Itä-Suomen yliopistosta. Ajattelin sen sisältävän vain kyseisen yliopiston mainoksia, mutta keskellä paperipinkkaa olikin iloinen uutinen: minut on hyväksytty lukemaan erityispedagogiikkaa! En osannut odottaa minkäänlaisia tuloksia vielä yhtikäs mistään yliopistosta, sillä jostain olen saanut päähäni, että kaikki julkaistaisiin vasta heinäkuun puolivälissä. Helsingin tuloksia jään kuitenkin vielä odottelemaan, mutta joka tapauksessa ensi syksynä yliopisto odottaa.

Olin varannut pöydän Porvoon ihanaiseen Bistro Sinneen, ja sepä sattuikin opiskelupaikan tuloksen kanssa sopivasti yhteen. Menimme äidin ja iskän kanssa alun perin ulkoruokailemaan ihan huvikseen vaan, mutta samalla se ajoi myöskin pienimuotoisen opiskelupaikan juhlistamisen.

Jotakuinkin vuosi sitten olimme edellisen kerran tässä Porvoon taidetehtaan ihanassa ravintolassa. Tuolloin söimme lounasbuffetin antimia, jotka olivat ihan semi hyviä. Tällä kerralla me kaikki tilasimme yleisestä hampurilaisboikotistamme huolimatta erittäin kehutut ja hampurilaismenestystä niittäneet Sinnen burgerit - minä ja äiti lisävuoheenjuustolla ja isi tuplapiffillä. Nämä burgerit maalaisranskiksineen ja aioleineen olivat aivan huikean hyvät.

Bosgårdin Charolais-luomunautapihvi oli niin mehevä, maukas ja herkullinen, että ainakaan minulla ei ole mitään, mihin tätä verrata. Rapeaksi paistettu pekoni, bbq-kastike ja suussasulava cheddar tuoreen salaatin, sipulin sekä muiden ihanien lisukkeiden lisäksi olivat huikean pihvin kanssa todella toimiva kombo.

Sinnen maalaisranskalaiset olivat simppelisti vain suolalla maustettuja ja täydellisen rapsakoita. Ketsuppiin tai paikan päällä valmistettuun aioliin dipattuna metallitötsällinen ranuja katosi kyllä nopeasti ruokatorven uumeniin. Tämä metallitötsä on itse asiassa Porvoon mitta - kun sanotaan, että jotakin on Porvoon mitalla, on sitä jotakin todella paljon. Ja niin oli näitä ranskalaisiakin. 

Voin suositella jokivarressa sijaitsevaa Bistro Sinneä ja varsinkin tätä herkullista purilaista ihan kaikille! Itse en syönyt aamupalaksi yhtään mitään, mutta olin ihan huisin täys raflasta lähtiessämme. Mikäli vain haluat nautiskella lähitilojen huippuraaka-aineista valmistetuista herkkusapuskoista, on suuntasi selkeästi Sinne!

SINNE - BISTRO, CAFÉ & PUTIIKKI

Läntinen Aleksanterinkatu 1

06100 Porvoo

Pöytävaraus kannattaa tehdä etukäteen vaikkapa tätä kautta.

Tänään hymyilyttää kyllä huisisti!

©2014 • Taikakaulin