Jos sua ei kiinnosta jäätävä macaron-tietopaketti vinkkivitosineen, suosittelen klikkaamaan äkkiä jollekin toiselle saitille.
Muistan kirkkaasti, kun maagiset neljä vuotta sitten päätin tehdä macaronseja ensimmäistä kertaa elämässäni. Äiti oli vinkkaillut muutamaan kertaan, että siinä oisi leivos, jota en ollut koskaan kokeillut. Niinpä mä tutustuin silloin mulle vielä aivan tuntemattomiin ranskattariin perinpohjaisesti kelaillen nettiä ja kaivellen tietoa niin suomalaisilta kuin ulkomaisiltakin nettisivuilta. Vaikka macaron-leivokset on mielletty hyvinkin haastaviksi leivoksiksi, päätin jostain täysin kummallisesta syystä miksata useasta reseptistä oman versioni. Miksailuni onnistui, ja siitä lähtien olen vääntänyt melkosen monta ihanaa ranskatarta.
Nyt mun ja macaronsien neljän yhteisen vuoden jälkeen voin väittää, että tunnen nämä kaverit kohtalaisen hyvin. Ihme kyllä, mutta mun ja maccejen matka on ollut ihmeen ylämäkivoittoista, mitä nyt muutaman kerran on jäänyt ranskattaret vähän turhan pitkäksi aikaa auringonottohommiin uunin puolelle. Välillä oon kuitenkin itse tarkoituksellisesti aiheuttanut niitä alamäkiä, kun olen testaillut liikaa sekoitetun taikinan käyttäytymistä tai uunin kypsentämistehoja, ja tuloksena on yllättäen ollut jotain etäisiä ranskattarien sukulaisia. Tätä nykyä macaronit taipuvat multa kuitenkin jo aika rutiinilla, joten mä päätin koota kaikenlaiset macaronfaktat kasaan ja tässäpä ne nyt olisi, voilà!
Ainekset ja ainesmäärät
Macaron-kuorien aineslista on hyvin yksinkertainen: mantelijauhoa, tomusokeria, hienoa sokeria, kananmunan valkuaista ja halutessa väriainetta.
Netti on todellakin täynnä erilaisia macaron-versioita. Joissain ainesmäärät ilmoitetaan gramman tarkkuudella, joissain taas suurpiirteisemmin desilitroina. Oman versioni mä olen miksaillut
Yle Olotilan sekä
Jauhot Suussa -blogin resepteistä, ja oon ollut vallan tyytyväinen reseptiini. Tämä mun miksaamani resepti muokkautui aivan tietämättäni lähes tismalleen samaksi kuin Pariisilainen macaron -kirjan perusohje. Ainoana erona on tomusokerin määrä, jota minun reseptissäni on 30 grammaa vähemmän. Olen kokeillut myös edellämainitun kirjan macaron-ohjetta, joka toimi myöskin oikein hyvin. Tomusokerin määrää mä en siis koe ehdottoman tarkaksi, vaikkakin aina sen kyllä keittiövaa'alla punnitsen.
Mantelijauhon punnitsen niin ikään grammalleen, mutta grammatarkkuuden sijaan tärkeämpää on mantelijauhon hienojakoisuus. Mantelijauho pitää sihdata ihan hullun tarkkaan - vähänkin isommat mantelijauhorakeet näkyvät macaronseissa tosi helposti. Macaronsien näkökulmasta ajateltuna mantelijauhoa menee paljon hukkaan, mutta onneksihan suurijakoisen jauhon voi hyödyntää joissakin muissa leivoksissa.
Valkuaista olen laittanut aina 90 grammaa ja sen sekaan 30 grammaa hienoa sokeria. Hienon sokerin määrä vaihtelee tuosta mun määrästä plus miinus kymmenen, eli en usko sen olevan niin justiinsa. Jos sulla siis sattuu olemaan sokrupussin pohjalla 20 grammaa sokeria, riittää se aivan mainiosti.
Minkä valmistajan tuotteita käytän?
Lähes tulkoon poikkeuksetta meillä on kotona Sallisen 800 gramman mantelijauhopusseja, jotka maksavat Prismassa noin 12-13 euroa per pussi. Toki niitä vajaan sadan gramman pussejakin myydään, mutta mikäli vain on näitä isoja tarjolla, ostan sellaisen. Tulee edullisemmaksi, ja yksi 800 gramman pussi riittää noin kolmeen neljään macaron-satsiin. Eli noin puolet pussin sisällöstä on liian karkeaa ja suurijakoista macaronseihin - ollakin, että Sallinen valmistaa kaikkein sileintä mantelijauhoa.
Käyttämäni tomusokeri on DanSukkerin. Kokeilkaapa muuten ihmeessä mansikanmakuista tomusokeria! Se toimii kuin tavallinen valkoinen tomusokeri, mutta macaron-kuoret saavat mansikkaisen maun.
Macaron-taikinan värjäämisessä käytän Wiltonin geelimäisiä värejä tai leivontakaupoissa myytäviä tomu- eli jauhevärejä.
Valkuaisten vanhettaminen
Halutessaan valkuaiset voi erotella jo monta päivää aikaisemmin kulhoon niin sanotusti vanhettumaan eli ihan vain olemaan. Eroteltuja valkuaisia voi säilyttää niin huoneenlämmössä kuin jääkaapissakin. Tämän keissin sanotaan parantavan muun muassa valkuaisvaahdon kuohkeutta ja rakennetta, mutta mä itse en oikein jaksa vannoa näihin tämän tyylisiin poppakonsteihin. Aivan onnistuneita macaronseja oon saanut aikaan aivan jääkaappikylmillä, minuuttia aikaisemmin erotelluilla valkuaisilla.
Taikinan vaiheet
Macaron-taikinan valmistaminen koostuu kolmesta vaiheesta: mantelijauhon ja tomusokerin sihtaamisesta/siivilöimisestä, valkuaisten vaahdottamisesta sekä manteli-tomusokeriseoksen ja valkuaisvaahdon yhdistämisestä.
1. Mantelijauhot tulee sihdata pariin kertaan siivilän läpi ja samalla punnita. Sitten mantelijauho ja tomusokeri sihdataan vielä yhdessä siivilän läpi.
2. Valkuaiset tulee vatkata jämäkäksi vaahdoksi, joka pysyy kulhossa kun sen kääntää ylösalaisin. En kuitenkaan suosittele vatkaamaan valkuaisia siihen pisteeseen asti, että vaahto on todella kovaa ja lohkeilevaa.
3. Kaikkein tärkein vaihe on mantelijauho-tomusokeriseoksen ja valkuaisvaahdon yhdistäminen, josta kerronkin tuolla alempana lisää.
Taikinan värjääminen - miten macaron-taikinaa voi värjätä?
No ei missään nimessä ainakaan niillä Dr. Oetkerin tai minkään muunkaan valmistajan nestemäisillä väreillä, joita myydään ihan tavallisissa ruokakaupoissa niissä pikku pulloissa. Nestemäinen väri pilaa macaron-taikinan koostumuksen, ja tuloksena on liian löysä ja pilalle mennyt taikina, joten enpä suosittele.
Sen sijaan iso peukku jauhe- eli tomu- sekä geeliväreille. Jauheväri lisätään mantelijauho-tomusokeriseokseen ja geelimäinen väri puolestaan valkuaisvaahdon vatkaamisen yhteydessä valkuaisvaahtoon. Jauhemaisilla väreillä saa helposti somia pastellisävyjä kun taas geeliväreillä saa hyvinkin kirkasta jälkeä aikaan.
Macaron-kuorien värjääminen onnistuu myös ilman mitään ylimääräisiä väriaineita. Tomusokerin voi nimittäin korvata kaakao- tai mansikkatomusokereilla, jolloin saadaan ruskeita tai vaaleanpunaisia ranskattaria. Tummaa kaakaojauhetta käyttämällä saa myöskin ruskeita macaronseja. Muutama teelusikallinen kaakaojauhetta muihin kuiva-aineisiin sekoitettuna riittää, mutta kokeilemalla tietenkin saat haluamasi sävyn.
KRIITTISIN VAIHE: Milloin taikina on valmis - taikinan koostumus
Tärkein koko macaron-kuorissa on taikinan valmistus! Liikaa vatkattu taikina on pilattu, eikä sitä saa pelastettua millään. Luiru taikina valuu pursotinpussista isoksi lätäköksi pellille. Kyllä se toki kannattaa roskikseen heittämisen sijaan paistaa, voihan sen nimittäin käyttää vaikka Cookie Popseihin.
Liian vähän vatkattu taikina on jäykkää ja pursottaessa macaronia jää macaronin päälle huippu, joka ei sulaudu ja laskeudu tasaiseksi. Tällöin taikinaa kannattaa pyöräytellä kulhossaan kevyesti pikku hiljaa taikinan koostumusta seuraillen. Taikinan valmiutta voi myös kokeilla: nosta leivinpaperille pieni nökäre taikinaa. Jos taikina leviää nätisti pikku hiljaa eikä pinnalle jää huippua, on taikina valmista.
Voit kokeilla myös tehdä taikinan pintaan viillon esimerkiksi veitsellä. Jos viilto umpeutuu ja tasoittuu noin kymmenen sekunnin kuluttua, taikina on valamis.
Leivinpaperi ja pelti, silikoninen macaron-matto, macaron-rinkulat...?
Silikonista macaron-mattoa en ole koskaan kokeillut saati sitten omistanut, mutta kuulemani ja lukemani mukaan se on jokseenkin hankalakäyttöinen ja macaronit tuppaavaat jämähtää siihen kiinni. Macaron-rinkuloita tai -renkaita, joihin macaron-massa pursotetaan ja joissa ne paistetaan, olen kerran kokeillut. Macaronsit kohoavat niissä tosi näteiksi, mutta ranskattaret eivät irtoakaan niistä pahuksen rinkuloista ihan noin vain. Oon siis yksinkertaisesti todennut, että simppelein, helpoin ja nätein tapa hoidella macaronsit onnistuneesti, on tarttua vanhaan kunnon peltiin ja leivinpaperiin!
P.S. Leivinpaperi kannattaa leikata pikkusen pienemmäksi kuin mitä pelti on. Tällöin leivinpaperi ei ala mitenkään kiparrella uunissa, ja tuloksena on nätisti ja tasaisesti paistuneet macaronsit.
P.P.S. Älä muuten vahingossakaan käytä voipaperia leivinpaperin sijaan! Ei muuten lähde macaronsit kuin mitkään muutkaan leipomukset voipaperista irvistelyittä irti.
Taikakaulin suosittelee: Pursottamisen avuksi DIY-ympyräpaperi
Tosiaan mä käytän enemmän kuin mielelläni ihan leivinpaperia ja uunipeltiä macaronsien valmistuksessa. Pursottamista nopeuttaakseni sekä helpottaakseni askartelin kolmesta A4-kokoisesta tulostuspaperista teipin avustuksella pellin kokoisen paperin, jonka piirsin harpilla täyteen haluamani kokoisia ympyröitä (halkaisija noin 4 cm). Nuo ympyrät ovat noin 2 cm päästä toisistaan.
Tuo ympyräpaperi sujautetaan siis läpinäkyvän leivinpaperin alle, pursotetaan leivinpaperin läpi näkyvien ympyröiden avulla macaronit ja nopeasti ja varovasti vetaistaan apupaperi pois. Minkäänlaisia macaronsien yhteenpaistumisia ei tapahtunut, vaikka melko lähekkäin nuo ympyrät ovatkin.
Macaronsien pursottaminen
Pystysuorassa ja yhdestä kohdasta, siinä on mun tärkeimmät vinkit pursottamiseen. Pursotuspussi pidetään ihan idiootin kohtisuorassa peltiin nähden - ei mitään terävästä kulmasta hoidettavia pursotteluja. Pursottaminen aloitetaan ja itse asiassa hoidetaan kokonaan macaronin keskikohdasta. Älä liikuta pursotuspussia tai ala pyörittelemään pursotuspussin terää! Kun pursotat yhdestä kohdasta ja kohtisuoraan, macaronseista tulee nätin muotoiset. Kun olet pursottanut tarpeeksi massaa yhteen macaronsiin, tee pursotinpussilla nopea ja pieni edes-takaisin liike, jotta taikinan tulo lakkaa kätevästi.
Kopauta peltiä!
Kun olet pursottanut macaronsit, kopauta peltiä napakasti esimerkiksi leivinuunin tasoa vasten pari kolme kertaa, jotta mahdolliset ilmakuplat pääsevät tärähdyksen voimasta pois pariisittaren sisältä. Pellin voi myös tiputtaa varovasti lattialle n. 20 senttimetrin korkeudelta pariin kertaan.
"Macaronage" eli raakojen macaronien seisottaminen ennen paistamista
Jos sä et seisota macaronseja ennen paistamista, on sulla kasa keskeltä revenneitä ja rumasti tursunneita macaronseja. Todennäköisesti sun macaronsejen alaosasta puuttuu myös kauniin röpelöinen jalka, jonka muodostumisen seisottaminen saa aikaan. Tämän seisottamisen aikana macaronsien pinta kuivahtaa, ja tällöin se pitää muotonsa uunissa. Periaatteessa 30 minuutin seisottaminenkin jo riittäisi, mutta itse pelaan aina varman päälle ja seisotan vähintään tunnin verran. Ilmankosteus vaikuttaa kuorien pinnan kuivahtamiseen, joten ei edes kannata sokeasti noudattaa mitään kelloja: kokeile sormella varovasti macaronin pintaa ja mikäli sormeesi ei jää mitään, ovat ranskattaret valmiita uunin lämpöön kuumuuteen.
Uuni - petollinen polttaja
Suurin syy pinnasta ihmeellisen ruskistuneisiin macaron-eriini onkin meidän uuni. Ihmettelin useamman kerran, miksi macaronsit ovat pinnalta kellertävän rusehtavia, vaikka sisältä olivat tahmaisen mehukkaita. Nauroin myös melkein silmät päästäni macaron-reseptien paistoajoille, sillä meidän uuni paistoi ranskattaret sopiviksi kymmenessä minuutissa kun taas joissain ohjeissa kehotettiin paistamaan jopa 25 minuuttia.
Olin paistanut macaronsini aina 140°C - tai niin olin lahjakkaasti luullut. Olen tiennyt toki sen, että uunin nupit ja todellinen uunin lämpötila saattavat heittää jonkin verran. Hetken päähänpistona päätin testata uunin tehot digitaalisella paistolämpömittarilla sekä vanhalla kunnon leivinuunin lämpömittarilla. En ois kuitenkaan koskaan uskonut, että heitto voi olla niinkin paljon kuin 40 astetta. Niinpä mä siis olen kärtsännyt macaronseja - tosin ihmeen hyvällä menestyksellä - 180°C. Eli kun nuppi olevinaan on näyttänyt 140, onkin totuus ollut lähempänä kahtasataa astetta. Ja kappas! Kummasti paistoaika piteni, kun nupin säätikin näyttämään olevinaan sataa astetta (eli todellisuudessa sitä 140°C). Ja niin on nättejä ja soman värisiä kuoria.
Paiston jälkeen on poutasää...
No on, jos jaksat antaa niiden ranskattarien toipua ihan rauhassa paisto-operaatiosta. Irrottele ne leivinpaperista vasta sitten, kun ovat selkeästi jo jäähtyneet.
...tai myrskysää
Eipä passaa ottaa macaronseja liian raakoina ulos. Suosittelen selvittämään oman uunin todellisen lämpötilojen heiton ja paistamaan sitten 140°C noin 15-20 minuuttia. Kauheasti tätä aikaisemmin ei kannata peltejä pihalle kiskoa, sillä voin kertoa, että macaron-kuorien irrottaminen leivinpaperista tulee olemaan tuskaa. Pikkusen raa'at macaron-kuoret voi aivan hyvin käyttää macaronseihin sellaisenaan, mutta niitä saa kyllä hyvin hartaasti nitkuttaa leivinpaperista irti.
Malttamattomana sitä saattaa nostella vaikkakin kypsiä niin turhan kuumia macaron-kuoria irti leivinpaperista. Siinäpä saattaakin käydä niin, että puolet macaronsista jää pellille ja sulla on kädessäs tyyliin pelkkä uloin kuoriosa. Eli malttia nyt vaan.
Mistä tunnistaa raa'an macaronsin?
Edellisessä kohdassa jo vähän valottelin raa'an macaron-kuoren piirteitä. Sellanen pikkusen raaka macaron-kuori tosiaan tarraa leivinpaperiin kiinni ja sitä todellakin saa nitkuttaa, jotta sen saa ehjänä irti. Todellisen raakaa macaron-kuorta ei saa sitten sitä vähää leivinpaperista irti: macaronin jalka irtoaa kuoren päälliosasta ja sisus on ihan lödöä.
Miltä näyttää liikaa paistettu ranskatar?
Ei varmaan yllättä, että rusehtavalta. Macaronseja kannattaa tarkkailla uuniluukun tuntumassa, sillä ne ruskettuvat hyvin nopeasti. Liikaa paistetuissa ranskattarissa on ruman rusehtava kuori ja leivinpaperia vasten ollut pohja on niin ikään rusehtava. Macaron saattaa sisältä kuitenkin olla aivan hyvä: tahmea ja mehukas. Mutta saattaapi myös olla, että macaron on kuivunut liikaa ja on tuskasen sitkeä palanutta makua toki unohtamatta.
Mitä sais olla täytteenä?
Periaatteessa macaronien väliin voi lapata ihan oman makunsa mukaista täytettä. Faktahan kuitenkin on, että kosteat tai mehukkaat täytteet tekevät macaron-kuorista löllöt ja vetiset. Jos kuitenkin ehdottomasti jotain vetisenpuoleista haluat ranskattarien väliin laittaa, tee se mahdollisimman lähellä tarjoilua.
Parhaiten macaronsien väliin sopivat vähän kiinteämmät täytteet, kuten suklaasulasta ja ranskankermasta sekoitettavat herkkutäytteet. Ranskankerman sekaan voisi suklaan lisäksi laittaa myös vaikkapa erilaisia rouheita, kuten Marianne Crushia tai erilaisia pähkinärouheita.
Yksi herkullinen täytevaihtoehto voisi olla valkosuklaa-ranskankerma -täyte, johon lisäisi hillityn verran osittain soseutettuja marjoja. Myös liivatetäytteet ovat ihan kelpoja.
Monet suosivat kreemipohjaisia täytteitä, mutta mä en pidä sitten ollenkaan mistään, jossa tuntuu selkeästi voi tai margariini - ja kreemitäytehän on koostumukseltaan ihan, noh, voita. Mutta koostumuksensa puolesta kreemitäytteet sopivat ihan loistavasti, mikäli vaan pitää kyseisistä sörsseleistä.
Macaronsien täyttäminen
Täyttäminen hoituu ihan teelusikalla, mutta kaikkein kätevintä on pursottaa täyte pussista. Silloin täyte menee tasaiseksi läntiksi keskelle macaron-kuorta ja täyte levittyy nätisti ja tasaisesti, kun toisen macaron-kuoren painaa päälle.
Täyttäminen kannattaa hoidella ainakin osittain sarjatyönä - suklaa-ranskankermatäytteen kohdalla noin neljä macaronsia kerrallaan. Suklaatäyte nimittäin jähmettyy hyvin nopeasti eikä sitä silloin saa painettua todellakaan nätisti ylä- ja alaosan väliin. Tuolloin kyseessä on selkeä koirankakkaefekti, kokeile vaikka.
Jos olet keittänyt* täytteen suklaasta ja kermasta, ei täyte jähmety läheskään yhtä nopeasti kuin sulasta suklaasta ja ranskankermasta sekoitettu täyte. Kerma-suklaatäytteen eli ganachen voi hoidella sarjatyönä ihan huoletta vaikka parillekymmenelle macaronsille yhdellä kertaa.
* Oikeasti täytteen kerma vain kiehautetaan, täytettä ei varsinaisesti siis keitetä.
Macaronsien viimeistely - mitä on spritsaus?
Koristelussa kaikki on mahdollista. Yksi klassinen, helppo ja soma vinkki viitonen on macaronsien koristelu suklaaspritsauksilla eli ohuilla suklaapursotuksilla. Homman voi hoitaa jo kuorivaiheessa (kuten ylläolevassa kuvassa) tai vasta valmiiden macaron-leivosten päälle. Homma toimii niin, että pari palaa suklaata sulatetaan, laitetaan pieneen Minigrip-pussiin, leikataan kulmaan pieni reikä ja nopein liikkein vedellään yksilölliset raidat jokaisen pariisittaren pintaa koristamaan. Jos vetelet nuo suklaaraidat liian hitaalla liikkellä, tuloksena on sellasta kiemuraista suklaakiharaa.
Macaronsien säilyttäminen
Vaikka Pirkka sun muut myyvät pakastettuja macaronseja, en mä lähtisi täysin valmiita ranskattaria runnomaan pakkasboksin puoleen. Pelkkien macaron-kuorien pakastaminen onnistuu kyllä loistavasti, mutta täyttäminen kannattaa hoidella vasta pakastussession jälkeen. Pakastettu täyte saattaa nääs sulatessaan tehdä macaronista turhan kostean.
Itse täytän macaronsit yleensä tarjoilua edeltävänä päivänä ja säilytän ne ilmatiivissä rasiassa viileällä verannallamme. Tarvittaessa macaronseja voi säilyttää jääkaapissa ilmatiiviissä rasiassa maksimissaan noin viikon verran.
Edit 14.2.2016: Valmiiden, täytettyjen macaronsien pakastaminen onnistuu kyllä ihan hyvin, mutta macaronsin pinta saattaa kerätä sulaessaan kosteutta ja siten olla hieman tahmea.
Tavalla tai toisella epäonnistuneita macaron-kuoria...
Kun sekoittaa taikinaa liian vähän ja taikina jää liian kovaksi ja tönköksi, on tuloksena tällaiset finnikuoret, joilla on näppyä joka ilmansuuntaan.
Liikaa sekoitettu taikina saa aikaan taas tämän näköisiä planeettaleivoksia. Muuten ihan jees, mutta toi uranuksen rengas on turhan iso ja rumakin. Kaiken lisäksi uunimme kärtsäsi pinnankin vielä rusehtavaksi, joten taitaa tuo satsi mennä leivonnan uusiokäyttöön.
Onnistunut macaron-leivos näyttää...
...jotakuinkin tältä! Tässä on mun tekeleistäni kaikkein onnistunein versio. Nätisti kohonnut ja röpelöitynyt jalka, joka ei ole levinnyt. Ja silkkisen tasainen kuori, voi pojat.
Epäonnistuneiden macaron-kuorien jatkojalostus
Älä vaan missään nimessä heitä rumia, rikkoutuneita tai muuten vaan epäonnistuneita ranskattaren puolikkaita roskakoriin! Jos valmiin macaronin pintaan on esimerkiksi tullut kolhu tai lohkeama, sen voi peittää suklaaspritsauksella. Suklaaspritsauksen päälle voi heittää vielä vaikkapa pähkinärouhetta, eikä tällöin ole enää mistään kauneusvirheestä mitään tietoa! Rumat macaronsit voi valmistaa macaronien tapaan myös perheelle makupaloiksi. Jos ne ovat kuitenkin ihan totaalisen karmeita, suosittelen valmistamaan niistä vaikkapa Pops-tikkareita! Mikäli olet katkeroitunut macaronsien epäonnistuttua etkä jaksa heti vaivautua macaron-kuorien jatkojalostushommiin, niin eipä hätää! Kuoret voi pakastaa aivan loistavasti - kuoret pussiin ja pussi pakkaseen.
Ja kaikessa yksinkertaisuudessaan resepti näyttää tältä...
Macaron-kuoriin tarvitset:
110g mantelijauhoa
170g tomusokeria
90g (n. 2,5-3) valkuaista
30g hienoa sokeria
täytteeksi esim.:
100g suklaata
100g ranskankermaa tai tuorejuustoa
koristeluun:
suklaasulaa
1. Valmista macaron-kuoret: Sihtaa mantelijauho pariin kertaan pienireikäisen siivilän läpi. Yhdistä tomusokerin kanssa ja sihtaa tomusokeri-mantelijauhoseos vielä kertaalleen siivilän läpi.
2. Vaahdota valkuaiset vaahdoksi. Kun valkuaiset ovat kevyttä vaahtoa, lisää hieno sokeri samalla vaahdottaen. Vatkaa suhteellisen kiinteäksi ja kovaksi vaahdoksi.
3. Lisää mantelijauho-tomusokeriseos parissa erässä valkuaisvaahtoon. Nostele taikina sekaisin rauhallisin ottein. Sekoita sen verran, että taikina on sopivan paksuista.
4. Lappaa kama pursotinpussiin. Pursota pyöreitä marenkeja ja lyö peltiä pariin, kolmeen kertaan ihan kunnolla vaikka uunin reunaa vasten, niin mahdolliset marenkihuiput laskevat. Anna macaron-kuorien kuivahtaa noin tunnin huoneenlämmössä. Paista 140°C noin 15-20 minuuttia.
5. Täytä: Sulata suklaa ja yhdistä se tuorejuuston kanssa. Täytä macaronsit ja yhdistä kaksi kuorikappaletta.
6. Koristele: Spritsaa sulaa suklaata leivosten päälle.
Sitten ei muuta kuin macaron-hommiin! ;-)
