Grill & Wok Stockmann @ Itäkeskus

Soiteltuani sormet puhki viuluryhmätunnilla lähdin junalla kohti pääkaupunkiamme, jossa äippä työpäivänsä jälkeen jo odottelikin mua. Googlettelin edeltävänä yönä eri mekkovuokraamoita, ja niin auton nokka kääntyikin Espooseen, jossa sijaitsi yksi vuokraamovaihtoehdoista. Sinne alkeellisessa kauppakeskuksessa sijainneeseen pukuvuokraamoon jämähdimmekin. :-D

Wanhojentanssimekot soviteltuani ja mekkopäätöksiä tehtyäni lähdimme vielä Itäkeskukseen katsastamaan mekkotilanteen ja syömään. Niin mekkojen kuin alkuperäisen ravintolasuunnitelman suhteen meni kaikki ei-niin-suunnitelmien-mukaan - mekkosaldo nolla ja se liukuhihnasushi-paikkakin lähtenyt pois. Kreikkalaisen ravintolan ja Stockan ravintolan väliltä päädyimme Stockan grill & wok -pannujen ääreen. Ajattelimme ottaa halloumiwokit, mutta olihan se halloumi tietenkin loppunut. Sweet&chili -marinoidut tofut ottivat sitten halloumin paikat, ja minä vaihdoin nuudelit riisiin.

Minun, 100-prosenttisen lihansyöjän, mielestä tämä sataprosenttinen kasvisruoka oli kyllä tosi hyvää! Ah nam se marinoitu tofu...

Mä en halua sellaista järkyttävää kermakakkua, jonka kanssa on ongelmana, missä se sun pari sitten tanssii mekon ollessa se pari kilometriä leveä niin eteen, taakse kuin sivuillekin päin. Itse pidän noista mekoista eniten tuosta turkoosista, mitä mieltä te olette? :-)

©2012 • Taikakaulin

MUDEN macaronsit

Heippa,

Meinasin kirjoittaa tähän alkuun taas sen: "Sori, kun en ole ehtinyt päivittelemään blogia" -selvityksen, mutta en oikeastaan tiedä, miksi mun sitä pitäisi pyytää teiltä anteeksi - mun blogihan tämä on. Eilen perjantaina mulla oli vapaapäivä, kun ei ollut enää mitään koetta. Olin niin varma, että olisin ehtinyt päivittämään blogia, mutta ei: nukuin pitkään, siivoilin, kävin lenkillä ja illalla olin lapsenvahteilemassa kahta ihanaa ja eloisaa lapsosta.

Mutta nyt asiaan! Teistä lukijoista joku tai jotkut saattavat kenties muistaa viime keväisen Macaronsit suklaa-limetäytteellä -postauksen, jossa kirjoittelin äidin näkemyksestä liittyen macaronsien helppouteen. Äiti lupasi silloin toukokuussa tehdä niitä sen "helppoja macaronseja", ja nyt syyskuussa äiti toteutti lupauksensa.

Maku oli ihan macaron eli hyvä! Ei ulkonäkökään kaukana ollut, mitä nyt se macaron-jalka jäi syntymättä. Varsinkin jos ottaa huomioon, että meidän keittiövaa'an patteri sattui juuri loppumaan, oli äidin suoritus NOT BAD!

Alla oleva ohje ei ole aivan sama kuin äidillä, joten muuttelen sen ihan pian äidin macarons-kokeilua vastaavaksi. :-D

Tarvitset:
3 kananmunan valkuaista, 1 päivä huoneenlämmössä vanhetettuja
4 dl tomusokeria
150g mantelijauhoa
( elintarvikeväriä )

väliin:
Voikreemiä (voit lisätä sekaan esim. kaakaojuomajauhetta tai kookoshiutaleita)

1. Vaahdota huoneenlämpöiset valkuaiset. Lisää tomusokeri koko ajan vatkaten.
2. Sekoita joukkoon mantelijauhe (ja tilkka elintarvikeväriä).
3. Pursota uunipellille, leivinpaperille, pyöreitä marenkiympyröitä. Anna kuivahtaa yksi tunti.
4. Paista 125 °C alimmalla tasolla 15-20 minuuttia.
5. Irrota marengit leivinpaperista, levitä toiselle puolikkaalle täytettä ja paina toinen puolikas päälle.


©2012 • Taikakaulin

Haarukointi

Arvatkaa mitä oon tehnyt viimeiset neljä tuntia!? Haarukoinnut huomisen matematiikan kokeen takia! Jota kuinkin viikko sitten matikan tunnilla jouduin vähän pettymään, kun opettaja kertoi tunnin aiheen olevan haarukointi. Ajattelin aluksi, että jeee, matikan tunnilla voikin olla melkein yhtä kivaa kuin keittiössä. Mutta ei. Matemaattisen haarukoinnin idea on kyllä tavallaan sama kuin keittiöhaarukoinnin: tökit sillä kömpelöllä haarukalla muutaman kerran lautasen reunaa ennen kuin se tottelematon herne jää kiinni. Matematiikan haarukoinnissa "pyydystetään" nollakoht(i)a - lasketaan ensimmäiseksi muutama kerta hutiin, kunnes se kovin kaivattu nollakohdan likiarvo on hommailtu käsiin. Siis varsin hidasta ja tylsää.

Tiedän, että pääsen kyseisestä matikan kurssista läpi, mutta jotta saisin kurssin suoritettua vähän paremmin kuin vain läpi, lähden ensin lusikoimaan mysliä ja jogurttia nassuun ja sitten haarukoimaan.  (;

Ihanaa syksyä kaikilleee!

©2012 • Taikakaulin

Home made mysli

Mun osalta koeviikko alkoi tavallaan rennosti vain yhdellä - kehityspsykan -  kokeella, joka tosin meni odotuksiin nähden ihan herneilleen. Kotiin tultuani ajattelin aloittaa englannin lukemisen, mutta jotenkin päädyin paahtelemaan mysliä...

Huominenkin, lauantai, menee osin vähän muissa kuin lukemisen merkeissä, sillä menen tuonne iskäni työpaikalle eli vanhalle ala-asteelleni liikennepäivään piinaamaan lapsosia liikennemerkkien tunnistuspisteelle. Sen jälkeen alkaakin sitten armoton pänttääminen englannin sanojen sekä kieliopin, matematiikan ja ruotsin suhteen. Tää mysli onkin loistavaa lukumurkinaa, sillä kuidut pitää ihan kivasti nälkää. Ja onhan toi aika hyvän makustakin!

Tarvitset:

2 dl isoja kaurahiutaleita

3 dl kaurapuurohiutaleita

1/2 dl vehnäleseitä

3 rkl mustikkajauhetta (kuivakamaa)

1/2 dl paahdettu, rouhittu pellava+ puolukka LUOMU -seosta

3 rkl Cane Syrup -siirappia (Fair Trade) / luomuhunajaa

4 rkl rypsiöljyä

kuivattuja karpaloita, pieneksi pilkottuna

kuivattuja aprikooseja, pieneksi pilkottuna

rusinoita

1. Sekoita kaurahiutaleet, vehnäleseet, mustikkajauhe ja pellava-puolukka -seos.

2. Lisää siirappi/hunaja sekä öljy kuivien aineiden sekaan ja sekoita. Kaada seos leivinpaperille, pellille. Paahda mysliseosta n. 175 °C noin 15-20 minuuttia, kunnes mysli on kullanruskeaa. Kääntele mysliseosta muutamaan kertaan palamisen estämiseksi. 

3. Paahtamisen jälkeen lisää pilkotut kuivahedelmät/-marjat ja lisää myslin sekaan. Kaada mysli tiiviiseen astiaan. Syö maustamattoman jogurtin kanssa!

Peeäs Kävin tänään hiuslääkärissä ja kattokaa nyt miten on hiukset vaihteeksi hieman vähemmän seitsenhaaraiset sekä niiin pehmeät ja ihanat! Ens maanantaina noi ovat jo ihan kuolleet, mä vaan niin en osaa hoitaa hiuksia. 

Ja alemmassa kuvassa näät mun super jännittävän viikonloppuohjelman: enkkua, matikkaa, ruotsia ja mysliä. Jee.

©2012 • Taikakaulin

Omena-murumuffinssit

Muutamassa blogissa oon nähnyt hauskoja omppu-murumuffinsseja - viimeisimpänä Pullan paikan Lintsin loihtimana. Heti kun ne näin, olin jo melkein karamellisoimassa omenoita keittiössä kera silloin keskeneräisen opinto-ohjauksen portfolion, jota mun oli ihan alun perin tarkoitus tehdä ja jonka lopulta kuitenkin sain valmiiksi siinä näitä muffinsseja mussuttaessa.

Meillä on kotona jättimäinen korillinen omppuja, jotka äiti oli käynyt keräämässä meidän ystävällisiltä kesämökkinaapureiltamme. Se jättimäinen omppukori on meidän verannalla, josta on muuten aamuisinkin sika kiireessa niin kätevää napata omena jos toinenkin kouluun evääksi!

Noiden yllä olevien kuvien taustalla on yksi ihan mun lempparihuiveista. Ostin sen Wienin matkalta viime joululomalla ja mä vaan niin pidän siitä. ❤

Tarvitset: (noin 25 kpl)

6 dl kotimaisia omppuja kuutioina

2 rkl voita

1 rkl fariinisokeria (sellanen kivikova käy mainiosti!)

2 tl kanelia

taikinaan:

7 dl vehnäjauhoja

3 dl sokeria

2 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

1 dl rypsiöljyä

3 dl bulgarialaista jogurttia (mulla 1 prk maustamatonta tuorejuustoa + 1 dl A+ -jogurttia)

2 munaa

muruseokseen:

1,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl kaurahiutaleita

1 dl fariinisokeria

0,5 dl sokeria

2 tl kanelia

4 rkl voita, huoneenlämpöinen

koristeluun:

kuorisuikaleita omenasta

1. Pilko omput kuutioiksi. Mittaa pannuun voi, fariinisokeri ja kaneli. Kun voi ja sokeri ovat lämmenneet ja hieman sulaneet, lisää omppukuutiot. Karamellisoi noin 5 minuuttia ja anna jäähtyä.

2. Sekoita taikinan vehnäjauhot, sokeri, leivinjauhe ja ruokasooda keskenään. Sekoita toisessa astiassa rypsiöljy, jogurtti ja munat. Yhdistä sitten märät ja kuivat ainekset muutaman kerran pyöräyttäen. Lisää sitten omppukuutiot ja karamelliliemi pannusta. Sekoita. Jaa muffinivuokiin.

3. Nypi muruseoksen ainekset keskenään ja ripottele muffinssien päälle. Paista hieman vajaassa 200 °C noin 35 minuuttia. Kokeile hammastikulla, että ovat kypsiä. Älä kuitenkaan paista näitä liian kuiviksi.

Peeäs Ihan mahtavaa, että teitä lukijoitakin on jo 50! :-)

©2012 • Taikakaulin

Suklaa-mustikkafondant

Moikka moiii ja pahoittelut taas hyvin vähäisestä postailujen määrästä! Koulun ja kaikkien muiden juttujen lisäksi arkipäivinä ei vaan jaksa päivittää blogia - siihen kun kuuluu pelkän tekstin kirjoittelun lisäksi muun muassa kuvien muokkaamista. Asiaa ei myöskään helpota se, että tämä oikutellen toimiva Mac-vanhukseni on niin itsepäinen, että päihittää varmaan ne pikkuset uhmaikäiset mussukat iskän työpaikalta koulusta.

Mun fiilikset ovat muuten aika jeee, koska ens viikolla alkaa koeviikko. Sehän tarkoittaa, että sitten jäljellä on enää neljä koeviikkoa tänä lukuvuonna!

Tehtiin mun parhaan ystävän kanssa heinäkuun lopulla suklaa-mustikkafondantia sekä kuvattiin ja editoitiin tästä kokkailuvideo. YouTube on asennevammainen eikä anna ladata meijän niin über hienoa videoa sinne, mutta tässä kuitenkin pastanjauhajilta lainailtu loistava fondantohje. Ja mä niiin suosittelen!

Kuvien credut menee kaverilleni, tack!

Tarvitset:
50g voita
50g tummaa suklaata
2 kananmunaa
3/4 dl (talous)sokeria
1/2 dl vehnäjauhoja
n. 1-2 dl mustikoita
(valkosuklaata "sydämeksi")


1. Sulata voi ja suklaa vesihauteessa sulaksi seokseksi.
2. Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää vehnäjauhot sekaan.
3. Yhdistä voi-suklaaseos sekä muna-sokeri-jauhovaahto kevyesti sekoittaen. Lisää mustikat ja jaa uuninkestäviin annoskippoihin. Törkkää valkosuklaapala keskelle fondantia. Paista fondanteja kiertoilmalla 180°C noin 10-13 minuuttia. Syö heti kera tuoreiden mustikoiden ja valkosuklaaraasteen!

Heinäkuussa vihdoin meidän keittiö koki muodonmuutoksen, ja vaikka se onkin enemmän äitini unelmakeittiö kuin mun, on silti ihanaa kokkailla ja vaan olla uudessa keittiössä, hii!

©2012 • Taikakaulin

Saksa-kakku

Mun paras kaveri lähtee ihan kohta vuodeksi Saksaan vaihtoon, ja hänen äitinsä pyysi Saksa-aiheista yllätyskakkua. Yllätyksen ylläpitämiseksi kaverini äiti oli kieltänyt kaveriani tekemästä kakkua, ja tullessani ovesta sisään kakkukupu sylissäni oli kaverin ilme ehkä vähän hämmentynyt. :-D

Vaikka lopputulokseen olin minäkin aika tyytyväinen, olivat suunnitelmat kuitenkin vähän toisenlaiset. Ajatuksissa oli tehdä Saksan lipun väriset kakkupohjat, mutta ainakaan minä en siinä onnistunut - ne littanat, kuivat kakkupohjat pääsevät pikemmin cake popseihin. Mulle oli ilmiselvää, että suklaakuorrute onnistuu samalla lailla valkosuklaasta kuin tumma- tai maitosuklaastakin, vaan eipä onnistunut. Oliko mulla kerma liian kuumaa vai kylmää, oliko suklaa liian kuumaa vai kylmää.. En tiedä, mikä kuorrutteessa pieleen meni, mutta tuloksena oli pikemminkin marsipaania muistuttava tönkkö massa, jonka lastalla painelin kakun pintaan.

Nyt jälkiviisaana tiedän, että kakun väliin voi laittaa ainakin tuplaverroin lakkaa. Minä maistoin lakan kakusta, kun tiesin sitä siellä olevan, mutta valkosuklaamousse oli siitä huolimatta tosi dominoiva.

Kakun lisäksi läksiäisissa oli tarjolla kaverini tekemät ihana mutakakku, rieskoja, liha-vihannesgrillitikkuja, uunivihanneksia, sienitäytteisiä tomaatteja, suklaamarenkeja ja muun muassa omppupiirakka, sellanen siisti kannellinen, you know. Kaikki oli tosi hyviä, kiitos!

Kivaa ja turvallista vaihto-oppilasvuotta ystäväiseni, tulee niin ikävä!

Tarvitset:
6 kananmunan Nopea kakkupohja

kostutukseen:
n. 2 dl maito + 2 tl vaniljasokeria

täytteeseen:
4 dl vispikermaa
1 prk (200g) maustamatonta tuorejuustoa
200g valkosuklaata
300g hilloja (lakkoja / suomuuraimia) + halutessasi sokeria hieman lakkojen päälle

koristeluun:
1/2 dl kuohukermaa
200g valkosuklaata

100g sokerimassaa / marsipaania värjättynä mustaksi, punaiseksi ja keltaiseksi

3,5 dl vispikermaa
sokeria maun mukaan
keltaista elintarvikeväriä (Wiltonin geelimäinen)


1. Valmista nopea kakkupohja ohjeen mukaan ja leikkaa kolmeen osaan.
2. Vaahdota täytteen vispikerma. Sulata täytteen valkosuklaa mikrossa ja sekoita tuorejuuston kanssa. Yhdistä kermavaahto ja suklaa-tuorejuustoseos.
3. Sokeroi lakat halutessasi ja soseuta.
4. Kostuta kakkupohja, levitä puolet lakkasoseesta ja sitten valkosuklaamoussesta. Nosta kakkupohja, kostuta ja toista kuten edellä. Kostuta myös ylin kakkupohja, sillä kosteus ei painu sinne samalla lailla kuin alempiin kerroksiin.
5. Kuumenna 1/2 dl kuohukermaa kattilassa (ei kiehuvaksi!). Sulata valkosuklaa mikrossa sulaksi ja yhdistä kerman kanssa. Levitä seos hieman jäähtyneenä kakun päälle. Anna jähmettyä.
6. Värjää noin kolmasosa sadasta grammasta (n. 33g) mustaksi, toinen kolmannes punaiseksi ja vika kolmannes keltaiseksi. Leikkaa Saksan kartta vaakatasossa kolmeen osaan. Kauli edellä värjäämäsi massat ohuehkoiksi levyiksi ja aseta kartan pala päälle. Leikkaa veitsellä irti ja asettele kakun päälle. Muovaile ylijääneistä massoista kaupunkien nimet ja pallukoita osoittamaan kaupunkeja.
7. Vaahdota 3,5 dl vispikermaa, sokeroi ja värjää keltaiseksi. Levitä raapalla reunoille ja pursota tähtityllalla pikkukoukerot (Städter 14 mm).

Käytin TÄTÄ päälliskuviossa apuna

Nääkin ovat kypsyneet jo :)

©2012 • Taikakaulin

Leivitettyä kesäkurpitsaa, kananmunaa ja pippurikastiketta

Moikka ja pahoittelut vähäisestä bloggailustani! Aika ei vain tunnu riittävän koulun lisäksi oikeestaan mihinkään ihmeelliseempään - nytkin juuri useamman tunnin englannin ylivaikeeta monistetta tehneenä, ruotsin 150 epäsäännöllistä verbiä opetelleena ja vauvaikäisen kiintymyssuhdemalleja eli psykologiaa lukeneena voin sanoa, että menen nuorisoseuran johtokunnankokoukseen illemmalla enemmän kuin mielelläni!!

Silloin heinäkuun lopulla, kun sitä mystistä, vapaata loma-aikaa vielä oli, teimme kaverini mökillä selviytymisruoaksi kesäkurpitsaa leivitettynä kera lisukkeiden. Kuvailimme matkassa olleilla pikkupokkareilla videopätkiä, jotka nyt editoinnin jälkeen ovat vihdoin valmiita täälläkin jaettavaksi! Videon löydät postauksen loppupuolelta, ja vaikka iskä toisin väittää, niin mulla on shortsit alkutunnarissa.

Tarvitset:

1 kesäkurpitsa

rypsiöljyä

2,5 dl ruisjauhoja

1-2 tl suolaa

pippurijauhetta

2 kananmunaa

pippurikastikkeeseen:

2 dl ruokakermaa

50g voita

3-6 tl pippurijauhetta

suolaa

koristeluun:

ketunleipiä

ruisleipäsiivuja

1. Leikkaa kesäkurpitsa siivuiksi. Uita siivut rypsiöljyssä ja valuta ylimääräinen öljy pois. Sekoita ruisjauho, suola ja pippurijauhe. Kasta öljytyt kesäkurpitsat jauhosuolapippuriseoksessa. Laita leivitetyt siivut alumiinivuokaan ja grillaile kullanruskeiksi.

2. Keitä kaksi kananmunaa. Laita ne keittämisen jälkeen kylmään veteen.

3. Laita kattilaan ruokakerma ja voi. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää pippurijauhetta ja suolaa. Anna keittyä rauhassa. Kun kastike on paksuuntunut selvästi, ota pois liedeltä (menee noin 15 minuuttia).

4. Kuori ja leikkaa kananmunat siivuiksi.

5. Asettele leivitetyt kesäkurpitsat ja kananmunat "jonoon". Lusikoi päälle pippurikastiketta. Koristele ketunleivillä!

Ja tässä alla on video tästä reseptistä! Videon musiikki tuli ehkä hitusen liian kovalle, puheäänistä ei välttämättä oikein saa selvää, jos ei tiedä, mitä aina milloinkin sanotaan. En kanssa ymmärrä, vaikka osaaaaan artikuloida, miks tolleen ihmeellisesti sössötän vaan :D Mulla on siinä varsinaisessa kokkailuosiossa ihan kamalat vaatteet, enkä ottanut kotoa mitään meikkejä mukaan eli koittakaa kestää. Ja sitten toiseksi, kameroiden laatu näin YouTuben kautta ei ole mitään kaikkein parahinta.

Nyt vaan odottelen, millon maikkarilaiset suorastaan pakottaa meijät niiden kanavalle kokkailemaan!

©2012 • Taikakaulin

Cake pops

Vedän myös tänä syksynä kolmilauantaisen lasten leivontakurssin nuorisoseurantalollamme. Pohdiskelin vielä tällä hetkellä etäiseltä ajatukselta tuntuvaa kurssia, ja yhtäkkiä muistin cake popsit.  Näistä taikinamaisista ja makeista kakkutikkareista tuli oitis yksi aika varma vaihtoehto kurssille - nämä eivät ole lapsillekaan mitään mahdottomia tehdä, ja koristelussa saisi jokainen lapsonen vapaat kädet.

Katselin mallia Kultahipulta, ja vaikka tein "pienen", puolikkaan annoksen, tuli näitä yli kaksikymmentä. Tein näistä kaiken lisäksi vielä aivan liian isoja, sillä dipatessani palluroita suklaaseen sai aina joka toisen nostaa lusikan avustuksella ylös. Jotkut pops-asiantuntijat ehkä miettivät, mahdoinkos unohtaa tikkaritikun dippaamisen suklaaseen ennen popsmassapallon törkkäämistä siihen. Harmiksenne joudun kertomaan, että en.

Mä tykkäsin! Parhaita olivat valkosuklaakuoren omanneet popsit. Äiti ja iskä olisivat vaihtaneet pops-massassa käyttämäni sitruunamehun rommiin, ja tosiaan nesteen voi korvata ihan millä vaan tai jättää kokonaan pois.


Tarvitset:
2 kananmunaa
1 dl sokeria
1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl perunajauhoja
0,75 tl leivinjauhetta
2 rkl kaakaojauheeta (tumma)

vajaa 1/2 prk maustamatonta tuorejuustoa (tässä: Philadelphia)
vajaa 1/2 sitruunan mehu (halutessasi)
1 dl tomusokeria


kuorrutukseen:
valkosuklaata
tummaa suklaata
grilli- tai tikkaritikkuja


1. Vaahdota kananmunat ja sokeri. Lisää keskenään sekoitetut kuiva-aineet ja sekoita nopeasti mutta kunnolla. Levitä massa pieneen vuokaan tai pellille ja paista 200°C noin 10-15 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla.
2. Murenna kohdassa 1. tekemäsi kakkupohja kulhoon. Lisää tuorejuusto, sitruunamehu ja tomusokeri. Sekoita käsin tasaiseksi massaksi ja laita jääkaappiin jähmettymään.

3. Pätki grillitikut haluamasi mittaisiksi tikkusiksi. Sulata vähän (=noin 1 pala) tummaa suklaata ja kasta tikkujen toinen pää noin 1 cm:n matkalta suklaaseen. Tökkää kuivumaan esim. styroksipalaan pystyyn.
4. Muovaile jääkaappikylmästä pops-massasta palluroita ja tökkää tikun päähän. Laita takaisin jääkaappiin jähmettymään.

5. Sulata valkosuklaata korkeahkossa mukissa. Dippaa popsit suklaassa lusikkaa apuna käyttäen. Tökkää styroksiin jähmettymään. Voit ripotella popseihin myös esim. tummasta suklaasta raastettua raastetta/paloja tai spritsata (pursottaa) kiekuroita. It's ab to you ;)

Marmorointi

Vinkki Voit tehdä tikkareista myös sellaisia "nurinkurisia" eli cake popseja tikkuineen ei tökätäkään pahviin tai styroksiin, vaan tikku sojottaa kohti taivasta.


©2012 • Taikakaulin

Valkosuklaa-sitruunatryffelit mustapippurilla

Tein kaverilleni synttärilahjaksi näitä tryffeleitä Jauhot suussa -Jonnan ohjeella. Söin itse yhden tryffelin, ja mun makuun olisi sitruunamehun lisäksi voinut laittaa sitruunankuorta raasteena, sillä olen sitä mieltä, että makujen pitää tulla selkeästi ja voimakkaina esiin.


Tarvitset:
200g valkosuklaata
20g kuohukermaa
1-2 rkl sitruunamehua
0,5-1 tl mustapippurijauhetta


1. Sulata puolet valkosuklaasta lautasella mikrossa.
2. Kuumenna kerma ja sitruunamehu kattilassa. Lisää mukaan sula suklaa ja sekoita tasaiseksi. Kaada leivinpaperilla vuorattuun kippoon ja laita jääkaappiin jähmettymään.
3. Kun massa on jähmettynyt, pyörittele siitä pienehköjä palleroita (n. 9 kpl). Laita ne leivinpaperin päälle lautaselle ja laita jääkaappiin taas.
4. Sulata jäljellä oleva valkosuklaa (100g) ja sekoita sekaan mustapippuri. Dippaa pallurat valkosuklaa-mustapippuritöhnässä ja laita leivinpaperin päälle kuivumaan. Voit vedellä jo jonkin aikaa kuivuneeseen palleroon hammastikulla raitoja tai piikkimäisiä ulokkeita.

©2012 • Taikakaulin

Ravintolapäivä 19.8, Helsinki

Tämä postaus on pitkä!

Suosittua ravintolapäivää vietettiin jälleen maailmanlaajuisesti sunnuntaina 19. elokuuta, ja vihdoin viimein pääsimme kaverini kanssa katsastamaan moisen päivän. Siitä lähtien, kun Suomen - ja samalla maailman - ekan ravintolapäivän ikkunahinauskoriravintolasta oli maikkarin kymppikevennyksissä pätkä, on tarkoituksena ollut mennä paikan päälle. Nyt vihdoinkin sattui sopiva sunnuntai, ja Vallilan valtavan Valtteri-kirpputorin kautta päädyimme Hesan keskustaan kiertelemään ihania pop up -ravintoloita.

Mitään reitti- tai ravintolasuunnitelmaa meillä ei ollut, sillä ajattelimme, että kyllähän nyt ravintoloita on ihan joka nurkan takana. No, ei ihan joka nurkan takana ollut, mutta melko mukavan verran kuitenkin! Päivä oli tosin harmillisen sateinen, mutta mikäs siinä ilman sateenvarjoja kävellessä, kun huput on keksitty.

Menimme heti aamusta Vallilaan sinne Valtteri-kirpparille (tosi kiva paikka!), ja sieltä lähdimme kävelemään kohti keskustaa. Töölönlahden kohdalla tuli vastaan ensimmäinen ihana pop up -ravintola. Sweet Spoons oli brittihenkinen pieni kaffila ison puun juurella. Ostin tuon yllä olevassa kuvassa komeilevan voitaikinaan leivotun juustoisen suolapalan. En vieläkään tiedä, mitä tuo tumma möhnä juuston alla on, mutta sairaan hyvää kaikessa yksinkertaisuudessaan oli! Kuninkaalliset oli nastoitettu puuhun ja pöytiin, ja superpointsit keräsi tietenkin mun porkkanapää prinssi Harry hihii ;)

Töölönlahdella teltassaan grillin kuumana piti Fresh Nature -ravintola näyttävine punajuuriherkkuineen, joita emme superpitkän jonon takia jaksaneet alkaa jonottamaan. Vitsi mitä laiskoja oltiinkaan.

Lönnrotin kadun kupeessa sijainneessa puistossa oli paljon ravintoloita ja kahviloita, joista yksi oli tämä Tedin rohkeampi muffinikahvila. Tarjottavina oli tasan chili-suklaamuffineja sekä kahvia sellaisesta "selkärepputermarista", ja jos halusi maksaa, sai hinnan itse määritellä. Veikkaan, että tuskin kukaan jätti maksamatta! Chili-suklaamuffini oli muuten sika hyvää!

Lönnrotin kadun lähellä sijaitseva puisto on siis Vanha kirkkopuisto, jossa oli myös tämä Pork Me -possuravintola. Menuvaihtoehtoja oli kaksi: thai- tai usasetti. Thai oli sellainen possuwrappi, ja usa enemmän hampparityylinen, possua siinäkin. Mukaan sai (ostaa) itse tehtyä sitruunavettä, joka oli taivaallista. Mä pidin omasta jenkkipossuversiosta tosi paljon, mutta kaverini mielestä thaiwrappi muistutti lähinnä Thaimaan mätiä kaloja, eli ihan nappiin ei mennyt. 

Plussia Pork Me saa yksinkertaisesta menusetistä, loistavasta ruoasta, itse valmistetuista sämpylöistä sekä sitruunajuomasta ja erinomaisesta palvelusta.

Turkkilaista suola- ja makeapalaa tarjoava Anatolia cafe sijaitsi Rautatientorilla, ja mukaan mulle lähti turkkilainen lihaleipä (kuvassa), ja kaveri otti niin ikään turkkilaisen lihapiirakan. Matka jatkui kohti Kamppia mutustellen näitä turkkilaisia suolapaloja.

Koska Kampin kohdalla alkoi tyhmästi sataa enemmän, otettiin vuorokausiliput ratikkaan ja hypättiin ekaan raitiovaunuun, ja sen määränpää sattui olemaan Katajanokka. Katajanokassa, ehkä metrin päässä ratikkapysäkistä, oli tarjolla brasilialaista ruokaa. Superplussat tämä Canto Bom -ravintola saa aidon brasilialaisen valmistamasta ihanasta, maukkaasta ruoasta sekä mahdollisuudesta ostaa pieni maisteluannos kera brasilialaisen limun. Oli tosi hyvää! Juuri kun viimeiset lihanpalat olivat onnellisesti päätyneet nassun kautta massuun, saapui ratikka - suuntana Kamppi. Ratikkapysäkillä oli hauska kahvilamainos, mutta päätettiin kuitenkin missata Café Kakkula ja hypätä ratikkaan.

Vegemenoa Ruohonjuuressa:

Kampin Ruohonjuuren edessä oli tuhoton jono vegeruokaa tarjonneeseen ravintolaan. Jono oli niin huikean pitkä, että siinä jonossa kökötellessä olis tullut liian nälkä. Ohi siis.

Vanhaan kirkkopuistoon oli ilmestynyt kanssa ihan kamalasti väkeä. Loistokas idea oli tämä bunikärry, jolla pystyi huristelemaan sinne, missä ihmisiä aina sattui olemaan. Pork Me -ravintolassa (josta tuolla ylempänä kerroin) oli ihan sairas jono siinä puolenpäivän maissa - tuntia myöhemmin kuin me syötiin siinä.

Pork Me -jono

Vanhassa kirkkopuistossa oli myynnissä myös vekkuleita cake popseja.

Myös ihana italialainen ravintola-kahvila löytyi Vanhasta kirkkopuistosta. Ihanat lapsoset puhuivat söpöä italianenglantia, joten en voinut olla ostamatta mansikkasemifreddoa eli puolijäädykettä, joka tosin siinä ulkosalla tarjottimella oltuaan ja lämmettyään oli ihan vain soseutettua mansikkaa. :-D

Etelä-Espalla oli grilliravintola Marco's, joka kylläkin skipattiin, kun lähettiin seuraamaan muutamaa tyyppiä. Luulimme heidän menevän yhteen ravintolapäivän ravintolaan, mutta he menivätkin tylsään real-kivijalkaravintolaan. Hitsi.

Jotakuinkin yläasteikäiset myivät suklaa-kaurakeksejä kaverinsa kitarasäestyksellä, niin ikään Espalla tämäkin. Keksifiilis ei ollut, joten ne saivat minun osalta koriin jäädä.

Espalla oli myös intialais-afrikkalainen ravintola, josta sai ostaa kasvissamosoja. Kaksi ostin ja oikein maukkaita olivat!

Todella monta kevätrullia myyvää ravintolaa tuli Espalla ja kaikkialla muuallakin vastaan. Ihan kivan näköisiä, mutta niin jäivät nuokin yllä olevat kevätrullat kotiuttamatta.

Espalta löytyi myös hauska makeisiin leivonnaisiin painottunut kahvila. Minä otin tuon ylemmän kuvan etualalla olevan kakkupalan, joka oli siis unikonsiemen-mannasuurimokakku. Kuullostaa tosi jännältä, mutta oli mielettömän hyvää! Kaverini otti juustokakun, joka sekin oli täydellisen kuohkea, kostea ja maukas. Jokin marjasysteemi juustokakun kylkeen olisi voinut olla kuitenkin aika paikallaan, tukuisaa kun se kuohkeudestaan huolimatta on.

Kampista Hietsun hautausmaalle päin lähtiessä tuli vastaan kyltti 70 metrin päässä sijainneesta Caf'é Pionista, johon ryntäsimme saman tien. Se olikin tosi siisti ja idyllinen paikka, jonka ulkoiseen habitukseen oli todella panostettu. Sitä pitivät viisi parikymppistä opiskelijaa, joista yksi asui kerrostalon alimman kerroksen asunnossa, jonka ikkunassa se Café Pioni toimi. Ja hyvin toimikin! Tarjoilut olivat loistavia: yksinkertaista ja silti tosi hyvää. Minä ostin itse tehtyä sitruunalemonadea (ei limu vaan ihana sitruunajuoma) sekä vaahtistikkarin. 

Plussaa Café Pionille mahtavasta kaffilapaikasta, hyvistä tarjoiluista, hienosti suunnitellusta ulkoisesta olemuksesta, tarjoilijoiden hauskoista essuista sekä - ennen kaikkea - mainoslappusesta, jota ilman emme olisi Pioniin löytäneet!

Aamupäivällä Vanhassa kirkkopuistossa oli mieleinkiintoiselta vaikuttanut hodaripaikka, jossa kaikki - makkaroita myöten - oli itse tehtyjä. Siinä olisi olllut niin kiva poiketa, mutta he olivat jo lopettaneet ennen kuin toisen kerran sinne saavuimme.

på väg hem

Mitäs muuta blogin tälle puolelle kuuluu ravintolapäivän lisäksi? Paljon koulujuttuja ja märkiä nuottikuvioisia nenäliinoja. Vaikka jotain reilu puoli litraa (no en kerralla) join Findrexin-flunssalääkettä, taitaa se syysflunssa minunkin poskiontelot vallata. Siksi lähdenkin nyt nukkumaan, jos vaikka aamulla olis vähän parempi olo. :-)


©2012 • Taikakaulin