Ravintolapäivä 19.8, Helsinki

Tämä postaus on pitkä!

Suosittua ravintolapäivää vietettiin jälleen maailmanlaajuisesti sunnuntaina 19. elokuuta, ja vihdoin viimein pääsimme kaverini kanssa katsastamaan moisen päivän. Siitä lähtien, kun Suomen - ja samalla maailman - ekan ravintolapäivän ikkunahinauskoriravintolasta oli maikkarin kymppikevennyksissä pätkä, on tarkoituksena ollut mennä paikan päälle. Nyt vihdoinkin sattui sopiva sunnuntai, ja Vallilan valtavan Valtteri-kirpputorin kautta päädyimme Hesan keskustaan kiertelemään ihania pop up -ravintoloita.

Mitään reitti- tai ravintolasuunnitelmaa meillä ei ollut, sillä ajattelimme, että kyllähän nyt ravintoloita on ihan joka nurkan takana. No, ei ihan joka nurkan takana ollut, mutta melko mukavan verran kuitenkin! Päivä oli tosin harmillisen sateinen, mutta mikäs siinä ilman sateenvarjoja kävellessä, kun huput on keksitty.

Menimme heti aamusta Vallilaan sinne Valtteri-kirpparille (tosi kiva paikka!), ja sieltä lähdimme kävelemään kohti keskustaa. Töölönlahden kohdalla tuli vastaan ensimmäinen ihana pop up -ravintola. Sweet Spoons oli brittihenkinen pieni kaffila ison puun juurella. Ostin tuon yllä olevassa kuvassa komeilevan voitaikinaan leivotun juustoisen suolapalan. En vieläkään tiedä, mitä tuo tumma möhnä juuston alla on, mutta sairaan hyvää kaikessa yksinkertaisuudessaan oli! Kuninkaalliset oli nastoitettu puuhun ja pöytiin, ja superpointsit keräsi tietenkin mun porkkanapää prinssi Harry hihii ;)

Töölönlahdella teltassaan grillin kuumana piti Fresh Nature -ravintola näyttävine punajuuriherkkuineen, joita emme superpitkän jonon takia jaksaneet alkaa jonottamaan. Vitsi mitä laiskoja oltiinkaan.

Lönnrotin kadun kupeessa sijainneessa puistossa oli paljon ravintoloita ja kahviloita, joista yksi oli tämä Tedin rohkeampi muffinikahvila. Tarjottavina oli tasan chili-suklaamuffineja sekä kahvia sellaisesta "selkärepputermarista", ja jos halusi maksaa, sai hinnan itse määritellä. Veikkaan, että tuskin kukaan jätti maksamatta! Chili-suklaamuffini oli muuten sika hyvää!

Lönnrotin kadun lähellä sijaitseva puisto on siis Vanha kirkkopuisto, jossa oli myös tämä Pork Me -possuravintola. Menuvaihtoehtoja oli kaksi: thai- tai usasetti. Thai oli sellainen possuwrappi, ja usa enemmän hampparityylinen, possua siinäkin. Mukaan sai (ostaa) itse tehtyä sitruunavettä, joka oli taivaallista. Mä pidin omasta jenkkipossuversiosta tosi paljon, mutta kaverini mielestä thaiwrappi muistutti lähinnä Thaimaan mätiä kaloja, eli ihan nappiin ei mennyt. 

Plussia Pork Me saa yksinkertaisesta menusetistä, loistavasta ruoasta, itse valmistetuista sämpylöistä sekä sitruunajuomasta ja erinomaisesta palvelusta.

Turkkilaista suola- ja makeapalaa tarjoava Anatolia cafe sijaitsi Rautatientorilla, ja mukaan mulle lähti turkkilainen lihaleipä (kuvassa), ja kaveri otti niin ikään turkkilaisen lihapiirakan. Matka jatkui kohti Kamppia mutustellen näitä turkkilaisia suolapaloja.

Koska Kampin kohdalla alkoi tyhmästi sataa enemmän, otettiin vuorokausiliput ratikkaan ja hypättiin ekaan raitiovaunuun, ja sen määränpää sattui olemaan Katajanokka. Katajanokassa, ehkä metrin päässä ratikkapysäkistä, oli tarjolla brasilialaista ruokaa. Superplussat tämä Canto Bom -ravintola saa aidon brasilialaisen valmistamasta ihanasta, maukkaasta ruoasta sekä mahdollisuudesta ostaa pieni maisteluannos kera brasilialaisen limun. Oli tosi hyvää! Juuri kun viimeiset lihanpalat olivat onnellisesti päätyneet nassun kautta massuun, saapui ratikka - suuntana Kamppi. Ratikkapysäkillä oli hauska kahvilamainos, mutta päätettiin kuitenkin missata Café Kakkula ja hypätä ratikkaan.

Vegemenoa Ruohonjuuressa:

Kampin Ruohonjuuren edessä oli tuhoton jono vegeruokaa tarjonneeseen ravintolaan. Jono oli niin huikean pitkä, että siinä jonossa kökötellessä olis tullut liian nälkä. Ohi siis.

Vanhaan kirkkopuistoon oli ilmestynyt kanssa ihan kamalasti väkeä. Loistokas idea oli tämä bunikärry, jolla pystyi huristelemaan sinne, missä ihmisiä aina sattui olemaan. Pork Me -ravintolassa (josta tuolla ylempänä kerroin) oli ihan sairas jono siinä puolenpäivän maissa - tuntia myöhemmin kuin me syötiin siinä.

Pork Me -jono

Vanhassa kirkkopuistossa oli myynnissä myös vekkuleita cake popseja.

Myös ihana italialainen ravintola-kahvila löytyi Vanhasta kirkkopuistosta. Ihanat lapsoset puhuivat söpöä italianenglantia, joten en voinut olla ostamatta mansikkasemifreddoa eli puolijäädykettä, joka tosin siinä ulkosalla tarjottimella oltuaan ja lämmettyään oli ihan vain soseutettua mansikkaa. :-D

Etelä-Espalla oli grilliravintola Marco's, joka kylläkin skipattiin, kun lähettiin seuraamaan muutamaa tyyppiä. Luulimme heidän menevän yhteen ravintolapäivän ravintolaan, mutta he menivätkin tylsään real-kivijalkaravintolaan. Hitsi.

Jotakuinkin yläasteikäiset myivät suklaa-kaurakeksejä kaverinsa kitarasäestyksellä, niin ikään Espalla tämäkin. Keksifiilis ei ollut, joten ne saivat minun osalta koriin jäädä.

Espalla oli myös intialais-afrikkalainen ravintola, josta sai ostaa kasvissamosoja. Kaksi ostin ja oikein maukkaita olivat!

Todella monta kevätrullia myyvää ravintolaa tuli Espalla ja kaikkialla muuallakin vastaan. Ihan kivan näköisiä, mutta niin jäivät nuokin yllä olevat kevätrullat kotiuttamatta.

Espalta löytyi myös hauska makeisiin leivonnaisiin painottunut kahvila. Minä otin tuon ylemmän kuvan etualalla olevan kakkupalan, joka oli siis unikonsiemen-mannasuurimokakku. Kuullostaa tosi jännältä, mutta oli mielettömän hyvää! Kaverini otti juustokakun, joka sekin oli täydellisen kuohkea, kostea ja maukas. Jokin marjasysteemi juustokakun kylkeen olisi voinut olla kuitenkin aika paikallaan, tukuisaa kun se kuohkeudestaan huolimatta on.

Kampista Hietsun hautausmaalle päin lähtiessä tuli vastaan kyltti 70 metrin päässä sijainneesta Caf'é Pionista, johon ryntäsimme saman tien. Se olikin tosi siisti ja idyllinen paikka, jonka ulkoiseen habitukseen oli todella panostettu. Sitä pitivät viisi parikymppistä opiskelijaa, joista yksi asui kerrostalon alimman kerroksen asunnossa, jonka ikkunassa se Café Pioni toimi. Ja hyvin toimikin! Tarjoilut olivat loistavia: yksinkertaista ja silti tosi hyvää. Minä ostin itse tehtyä sitruunalemonadea (ei limu vaan ihana sitruunajuoma) sekä vaahtistikkarin. 

Plussaa Café Pionille mahtavasta kaffilapaikasta, hyvistä tarjoiluista, hienosti suunnitellusta ulkoisesta olemuksesta, tarjoilijoiden hauskoista essuista sekä - ennen kaikkea - mainoslappusesta, jota ilman emme olisi Pioniin löytäneet!

Aamupäivällä Vanhassa kirkkopuistossa oli mieleinkiintoiselta vaikuttanut hodaripaikka, jossa kaikki - makkaroita myöten - oli itse tehtyjä. Siinä olisi olllut niin kiva poiketa, mutta he olivat jo lopettaneet ennen kuin toisen kerran sinne saavuimme.

på väg hem

Mitäs muuta blogin tälle puolelle kuuluu ravintolapäivän lisäksi? Paljon koulujuttuja ja märkiä nuottikuvioisia nenäliinoja. Vaikka jotain reilu puoli litraa (no en kerralla) join Findrexin-flunssalääkettä, taitaa se syysflunssa minunkin poskiontelot vallata. Siksi lähdenkin nyt nukkumaan, jos vaikka aamulla olis vähän parempi olo. :-)


©2012 • Taikakaulin