Jos kaikki olis mennyt niin kuin oltiin pläänäilty, oltais nytten juuri täysi-ikäistyneen ystäväni kassa Summer Heatissa juhlistamassa sen 18-vuotissynttäreitä. Mut ei menny ihan silleen kuin piti, sillä mä oon täällä sängyssä viltin alla ja kiskon kuumaa teetä nassuun sen minkä vaan pystyn ja ehdin niellä. Niin kuin aamoilinkin, syysflunssa rantautui nytten muhun. En tiedä onko nössöilyä vai liiallista itsensä suojelua vai molempia, mutta nyt jäi Summer Heat väliin - ylppäreiden prelit (eli preliminäärit = "leikkiylppärit") sekä tentit alkavat ihan muutaman hassun viikon kuluttua, enkä kuitenkaan halua olla vaikkapa keuhkoputkentulehdukessa. Harmitus on hirmunen, mutta onneks tässä on kuitenkin vielä yks elämä aikaa juhlia! ;-)
Tosta itsensä suojelusta tulikin mieleen ruoat. Se, että syö säännöllisesti ne viisi ateriaa päivässä, pitää oikeesti elimistön tasapainoja kunnossa ja ehkäisee puutostiloja. Aamupala on kaikkein tärkein, ja viime keväänä kerroinkin mun aamupalatyylin: äidin tai iskän pakkaama ruisleipä laukkuun ja pikajuoksua bussille.
Nyt, kun oon mennyt aina välillä autolla kouluun, on mun ollut pakko raivata mun aamuaikataulusta tilaa aamupalan syömiselle kotosalla, jotten pyörry matkalla rattiin. Asiaa toki helpottaa se, että olen abi, ja mun koulupäivät tässä jaksossa ovat melko lyhyitä ja alkavat myöhempään, jolloin aamulla tietty on aikaa enemmän. Mun kohdalla vaan ei toimi se, että syön yritän syödä juuri ennen lähtöä. Aliarvioin aina mun aamupalailun keston, ja sitten jää joko aamupala kesken tai juoksen tukka putkella toivottavasti-myöhässä-olevaan-bussiin.
Nykyään teen tai ainakin yritän tehdä silleen, että kammettuani itseni ylös mun untuvapeiton uumenista meen heti ruokkimaan mun rakkaan pitkäkorvan tonne pihalle (olikohan liiallinen yleistys, tässä oon meinaan onnistunut kaksi (2) kertaa...) ja sitten syön aamupalan. Kunnollisen aamupalan nimittäin!
Kunnollinen aamupala sisältää ruisleipää, juustoa, vihanneksia, must-to-be appelsiinimehua, kenties teetä, mahdollisesti jogurttia hedelmillä tai omatekoisella hillolla, eikä puurokaan ihan poissuljettu aamupalavaihtis ole. Äiti meinaan keitteli pari aamua sitten kaurapuuroa ja omenahilloketta (ihan ylin kuva), ja voi vitsit, että olikin ihan tositosi hyvää!
Paahtoleivän syömisen oon oikeastaan lopettanut ihan yläasteen alussa, mutta jos kyseessä on moniviljapaahtis, voin mä sellasen kunnon rehuvarustuksella syödä.
Nyt mä syön mun iltapuurolautasellisen loppuun ja painun pehkuihin - ette ees usko miten yks kipeä kurkku saakaan fiiliksen niin väsyneeksi!
©2013 • Taikakaulin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti